Haittaeläimet, sairaudet ja myrkylliset kemikaalit aiheuttavat tämän tästä mehiläisten joukkokuolemia. Voitaisiinko mehiläisten tulevaisuus turvata geenimuuntelulla, vai onko meidän tyytyminen lopulta robottimehiläisiin?

Pesämehiläisten ympäröimä kokeellisen, punkinkestävän yhdyskunnan kuningatar työntää kielensä ulos syöttämistä varten. USA:n maatalousministeriön tutkijoiden jalostama kuningatar on ”hygieeninen” – se synnyttää työläisiä, jotka osaavat vaistomaisesti havaita ja tappaa punkkien saastuttamat kotelot. Nyt työn alla on kehittää hygieenisiä mehiläisiä, jotka olisivat myös tarhauksen kannalta hyviä eli lauhkeita, sitkeitä ja paljon hunajaa tuottavia.
 
Pesämehiläisten ympäröimä kokeellisen, punkinkestävän yhdyskunnan kuningatar työntää kielensä ulos syöttämistä varten. USA:n maatalousministeriön tutkijoiden jalostama kuningatar on ”hygieeninen” – se synnyttää työläisiä, jotka osaavat vaistomaisesti havaita ja tappaa punkkien saastuttamat kotelot. Nyt työn alla on kehittää hygieenisiä mehiläisiä, jotka olisivat myös tarhauksen kannalta hyviä eli lauhkeita, sitkeitä ja paljon hunajaa tuottavia.

 

Mehiläisillä meni heikosti jo 100 vuotta sitten

Vuonna 1915 tapahtui katastrofi, joka tuhosi suuren osan Englannin mehiläisyhteisöistä. Tuolloin 16-vuotias veli Adam oli juuri päässyt noviisiksi lounaisenglantilaiseen Buckfastin luostariin ja ryhtynyt mehiläistarhaajaksi. Tutkijat määrittivät lopulta mehiläistuhon syyksi tuntemattoman viruksen.

Veli Adam kehitti supermehiläisen

Elossa pysyneistä pesistä liki kaikissa eli hybridimehiläisiä, joten veli Adam keksi alkaa kehittää taudinkestävää mehiläistä. Hän ajeli seuraavat 37 vuotta autolla pitkin Eurooppaa, Lähi-itää ja Afrikkaa ja keräsi yli 1500 eri lajin kuningatarmehiläistä.

Hän teki ylhäisessä yksinäisyydessään lukemattomia risteytyskokeiluja ja loi lopulta Buckfast-rodun, joka sai nopeasti lempinimen ”supermehiläinen”. Ruskeat ja sitkeät buckfastilaiset pistivät harvoin, tuottivat ahkerasti hunajaa ja olivat vastustuskykyisiä tuhoisalle taudille. 1980-luvulla Buckfast-mehiläisiä myytiin jo ympäri maailmaa.

Tappava punkki tuhoaa mehiläiskantoja

Tarhamehiläiset joutuivat kuitenkin uudelleen pulaan, kun Aasiasta peräisin oleva varroapunkki levisi pitkin Eurooppaa ja Amerikkaa. ”Vain täysin vastustuskykyinen, perimältään siunattu rotu tai kanta kykenee torjumaan tämän vitsauksen”, kirjoitti veli Adam vuonna 1991.

 

Mehiläisten tilanne paheni pahenemistaan. Vuonna 2007 raportteja ”romahtavien yhdyskuntien oireyhtymästä” eli kokonaisten yhdyskuntien äkillisistä ja rajuista kuolemista alkoi sadella joka puolelta Eurooppaa ja Amerikkaa.

Uutisissa mehiläiskuolemia pidettiin ”uhkana globaalille maataloudelle” ja ”ennennäkemättömänä planeetanlaajuisena katastrofina”. Otsikot olivat aiheellisia: kolmannes maailman ravinnosta tuotetaan hyönteispölytyksen turvin, ja siitä vastaavat valtaosin mehiläiset.

Mehiläisten nykyaika: geeniteknologiaa, evoluutiota ja robottimehiläisiä

Useimmilla isommilla mehiläistarhoilla punkkeja torjutaan hyönteismyrkyillä. Osa mehiläistutkijoista haluaa kuitenkin eroon kemikaaleista, ja he ovatkin nyt kääntymässä veli Adamin jalanjäljille ja kehittämässä supermehiläisen kakkosversiota. Tällä kertaa heillä on käytössään jämerämpiä tieteellisiä työkaluja, esimerkiksi geenimuuntelumenetelmä.

Jotkut peräänkuuluttavat aivan toista lähestymistapaa, joka on vielä luonnollisempi kuin veli Adamin: annetaan mehiläisten kehittyä omillaan ilman kemikaaleja tai manipulointia!

Repäisevämmän ratkaisun tarjoaisivat pölyttävät lennokit. Periaatteessa tekniikka voisi toimia. Itsenäiset robotit tunnistavat kukkia värien perusteella, räpyttelevät niiden päällä ja työntävät kukkiin pehmeitä antureita, joihin siitepöly tarttuu. Ne voisivat vähentää oikeisiin mehiläisiin kohdistuvia paineita.