Rotasta ei päästä, vaikka ihmiskunta miten yrittää tuhota kilpailijansa. Meidän on pakko sietää siimahäntää, joka syö ruoat, levittää tauteja ja puree karmealla tavalla.

Enewetakin atolli oli paratiisisaari, kunnes se räjäytettiin tuusannuuskaksi. Voisi kuvitella, ettei saarella olisi elänyt mikään sen jälkeen, kun Yhdysvallat posautti siellä 43 ydinpommia ja valtavat paineaallot ja polttava kuumuus pyyhkivät yhä uudelleen atollin yli. Elämää siellä kuitenkin oli, kun ihmiset rantautuivat sinne pommikokeiden jälkeen. Rotat olivat selviytyneet maanalaisissa käytävissä ja juoksentelivat pitkin kärventynyttä saarta.

Se, että juuri rotat selviävät ydinpommista, ei taida yllättää ketään. Se vain vahvistaa pelonsekaista kunnioitusta, jota ihmiset ovat aina tunteneet rottaa kohtaan.

Maan alla elävä keltahampainen jyrsijä on yhtäältä kuin alitajunnastamme karannut painajaispeto. Se viihtyy viemäreissä, kaatopaikoilla, metrotunneleissa ja urbaanin saasteen keskellä. Ei liene sattumaa, että amerikan slangissa juoppohulluuskohtaus tunnetaan lempinimellä rats.

Toisaalta rotassa on myös jotakin kunnioitettavaa. Se on ihmisen kenties varteenotettavin kilpailija. Se menee sinne minne ihminenkin ja pärjää siellä missä mekin. Älykkään rotan tuhoaminen on osoittautunut kaikkialla niin vaikeaksi, että ihmisen on ollut pakko vain sopeutua elämään sen kanssa. Toisinaan se on tiennyt ihmisille vaikeita aikoja.

Neljänneksi yleisin purija

Yksi syy rottapelkoon saattaa olla se, että rotta voi tilaisuuden tullen käydä ihmisen kimppuun. Vaikka rottien levittämät sairaudet ovat paljon isompi ongelma, purematapauksetkin voivat olla pahoja siellä, missä rottia on paljon.

Yhdysvaltain tartuntatautien valvontakeskus CDC on arvioinut, että Yhdysvalloissa sattuu yksi rotanpurema 10 000:ta ihmistä kohti vuodessa. Jos tämä arvio pitää paikkansa, suurissa kaupungeissa rotat purevat vuosittain 3 000–4 000:ta ihmistä.

Rotanpuremista tehdyt harvat tutkimukset vahvistavat ilmiön olemassaolon. New Yorkin kaupunki rekisteröi vuonna 1977 kaikki terveydenhuollon piiriin tulleet tapaukset, joissa ihminen oli saanut jonkin pureman. Näiden joukossa oli 229 varmistettua ja 156 epäiltyä rotanpuremaa. Rotta oli neljänneksi yleisin purija koiran, kissan ja ihmisen jälkeen.

Toisessa New Yorkia koskevassa tutkimuksessa kerättiin tietoja vuosilta 1986– 1994 kortteleista, joissa oli ongelmia rottien kanssa. Raportoitiin 415 tapausta, joissa rotta oli tullut sisätiloihin ja purrut ihmistä.

Tutkimusten mukaan useimmiten rotan hampaisiin joutuu nukkuva vauva tai pieni lapsi. Baltimoressa 60 prosentissa tapauksista uhri oli vauvaikäinen ja kaikissa tapauksissa oli purtu nukkujaa. Samanlaisia tuloksia saatiin toisessa tutkimuksessa Philadelphian alueelta. Tutkijat varmistivat jakson 1976–1994 aikana 622 rotanpuremaa, ja näistäkin suurimmassa osassa uhri oli viisivuotias tai nuorempi ja purema saatu yöllä nukkuessa.

Vauvoja purtu sairaaloissa

Yksi tunnetuimmista ja kauheimmista rottahyökkäyksistä tapahtui Bellevuen sairaalassa New Yorkissa vuonna 1860. Viimeisillään raskaana ollut nainen otettiin synnytysosastolle, jonne hänet jätettiin ilman valvontaa. Kun naisen synnytys käynnistyi, kukaan ei tullut apuun, vaan hän synnytti lapsen yksin. Pahaksi onneksi sairaala oli rottien vallassa. Kun lääkäri aamulla tuli paikalle, lapsi makasi äidin sylissä elottomana.

New York Times kirjoitti, että tapauksen yksityiskohdat ovat liian kauheita kerrottaviksi, mutta paljasti, että lapsen nenä, korva ja huulet sekä toisen jalan varpaat ja osa pohkeesta oli syöty. Äiti oli menettänyt yön aikana järkensä.

Vastaavaa sattui Moskovassa vuonna 1926. Siellä sairaalan lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa tuomittiin puolentoista vuoden vankeuteen kuolemantuottamuksesta. Oikeuden mukaan he olivat laiminlyöneet velvollisuutensa auttaa sairaalassa syntynyttä viiden päivän ikäistä vauvaa, jota rotat olivat purreet niin pahoin, että hän kuoli vammoihinsa.

Nämä eivät ole pelkkiä menneisyyden kaikuja, vaan samanlaista sattuu edelleen siellä, missä olot ovat otolliset.

Esimerkiksi elokuussa 2015 raportoitiin tapauksesta, jossa kymmenen päivän ikäinen vauva kuoli rottien puremiin Andhra Pradeshin osavaltiossa Intiassa. Lapsi odotti teho-osastolla kirurgista operaatiota, mutta odotusaikana rotat löysivät hänet. Sairaalassa selvästikin oli rottaongelma, sillä lapsen vuoteen alla oli rotanloukku.

Myös Väli-Amerikassa Belizessä sattui syksyllä 2015 tappava hyökkäys. Siellä rotta löysi tiensä keskoskaappiin, jossa nukkui ennenaikaisesti syntynyt vauva, ja puri tämän kuoliaaksi.

Bambu aloittaa rottavuoden

Kaikesta kauheudestaan huolimatta rotanpuremat ovat kuitenkin yksittäistapauksia. Laajakantoisempia ongelmia tulee, kun rotat lisääntyvät niin, että voidaan puhua rottainvaasiosta.

Yksi erikoisimmista näytöksistä ihmisen ja rotan suhteessa syntyy tasaisin väliajoin Mizoramin osavaltiossa Koillis-Intiassa. Siellä kasvaa metsäkaupalla Melocanna baccifera -bambua, josta paikalliset ihmiset rakentavat aitoja, siltoja, taloja ja talojen kattoja. Bambu tuottaa myös proteiinipitoisia siemeniä, mutta ne ovat Mizoramin asukkaille enemmän kirous kuin siunaus.

Bambulajin erikoisuus nimittäin on, että se kukkii tasan joka 48. vuosi. Silloin osavaltion bambumetsät pursuavat ruokaa, joka maistuu mustarotille. Hyvä ravintotilanne saa rottapopulaation lisääntymään valtavaksi.

Rotat eivät ole ongelmaksi niin kauan kuin bamburavintoa riittää. Bambunsiemenet kuitenkin loppuvat aikanaan, jolloin ylisuureksi kasvanut populaatio levittäytyy kaikkialle ihmisasutuksen piiriin. Rottia on niin paljon, että ihmiset ovat voimattomia niiden edessä. Ne syövät kaiken sadon, kaikki varastot ja pienet kotieläimetkin. Maanviljelijöiden ei kannata kylvää pariin vuoteen mitään, sillä rotat söisivät siemenet saman tien. Vuoden 1959 rottahyökkäyksessä kuoli nälkään arviolta jopa 15 000 ihmistä. Vuonna 2007 Intian hallitus joutui antamaan Mizoramiin ruoka-apua, mutta ihmisiä kuoli silti.

Ongelma ei koske vain Mizoramin osavaltiota, sillä bambua kasvaa laajalti myös Burman ja Bangladeshin alueella. Lisäksi sama näytelmä nähdään suppeampana muissa osissa Aasiaa. Bambulajeja on muitakin, ja kukin niistä kukkii omassa aikataulussaan. Kukinta tuo joka kerta mukanaan rotat ja nälän.

New Yorkissa 2,5 miljoonaa

Kaupunkiympäristössä rottien invaasiot näyttävät toisenlaisilta. Hyvä esimerkki on New York, jota on kutsuttu maailman rottapääkaupungiksi ja jossa elää tutkijoiden arvioiden mukaan noin 2,5 miljoonaa rottaa.

Vuonna 2014 New Yorkin terveysviranomaiset saivat rottaongelman vähentämiseen ennätyssuuren, yli 600 000 dollarin budjetin. Los Angeles Timesin haastattelussa kaupunginvaltuutettu Mark D. Levine nimitti tilannetta epidemiaksi.

”Rotat tulevat autoihin ja syövät sähköjohtoja. Ne tulevat koteihin ja metrojuniin”, hän jyrisi.

New Yorkissa Queensin paloasema jouduttiin jyräämään maan tasalle jo vuonna 2003, koska rakennus ei päässyt rotista eroon. Palomiesten ammattiliiton mukaan kaupungin 300 paloasemasta 62:ssa on rottaongelma. Ravintoloiden keittiöissä rotat riehuvat yleisesti. Rotat ovat vallanneet myös Manhattanin postiaseman, jossa ne ovat syöneet lukuisia kirjeitä.

Kaupungissa on myös useita puistoja, joissa vanhemmat eivät enää uskalla oleskella lastensa kanssa. Kaupungin terveysviranomaiset ovat erityisesti varoittaneet pikkulasten vanhempia, ettei rattaissa olevalle lapselle pidä antaa ruokaa käteen ja että lapsen suupielet kannattaa pitää puhtaina, jotteivät rotat hyppää rattaisiin ruoan perässä. Viranomaiset ovat myös avanneet 311-puhelinnumeron, johon voi ilmoittaa rottahavaintonsa ja jonka perusteella on rakennettu kartta rottien pahimmin vaivaamista alueista.

Kantavat monia tauteja

Kun New Yorkin asukkaat vuonna 2012 odottivat hurrikaani Sandya, moni toivoi siitä ratkaisua rottaongelmaan. Rottien arveltiin hukkuvan tulviviin viemäreihin.

Hurrikaanin vaikutukset olivat kuitenkin päinvastaiset. Vahvimmat ja elinkelpoisimmat rotat selvisivät ulos viemäreistä, jotka tulvivat yli äyräidensä. Lisäksi hirmumyrskyn jäljiltä kadut olivat täynnä syötäväksi kelpaavaa jätettä. Autiossa kaupungissa rotat pääsivät levittäytymään uusille alueille, joilla ne lisääntyivät nopeasti. Monien mielestä rottaongelma paheni Sandyn myötä.

Vaikka on totta, että kaupunkilaiset usein ylireagoivat rotan näkemiseen, terveysviranomaiset ovat huolissaan New Yorkin rottatilanteesta. Pääsyy on rottien tapa levittää tauteja.

Vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa analysoitiin sisätiloista löytyneiden rottien kantamia viruksia ja bakteereja. Näiden joukossa oli vanhoja tuttuja suolistotulehdusten aiheuttajia: salmonella, enteropatogeeninen kolibakteeri, Clostridium difficile, kampylobakteeri ja Yersinia enterocolitica. Moni rotta kantoi myös Streptobacillus moniliformis -bakteeria, jonka aiheuttama tauti tunnetaan nimellä rat bite fever eli rotanpuremakuume.

Tutkijoiden hämmästykseksi rotilta löytyi peräti 18 tieteelle uutta virusta. Tuottavatko ne uhkaa ihmiselle, ei tiedetä.

Rutto pahamaineisin

Rottien mikrobeja kartoittaneiden tutkijoiden helpotukseksi lajien joukosta ei löytynyt ruttobakteeria, Yersinia pestistä. Rotat ovat kuuluisia sen levittämisestä. Ne voivat kantaa bakteeria, joka siirtyy ihmisiin kirppujen välityksellä.

Paiserutto on aiheuttanut historiassa kolme suurta pandemiaa. Ensimmäinen oli justiniaaninen epidemia, joka alkoi vuonna 541 Konstantinopolista ja tappoi seuraavien kahdensadan vuoden aikana 25 miljoonaa ihmistä.

Musta surma alkoi puolestaan Kiinasta. Sieltä se levisi kauppareittien kautta 1300-luvulla Konstantinopoliin ja vähitellen kaikkialle Eurooppaan. Se pyyhkäisi hengiltä 60 prosenttia Euroopan asukkaista. Tauti oli niin tappava, ettei moniin kyliin jäänyt riittävästi ihmisiä edes hautaamaan kuolleita.

Viimeisin suuri pandemia, moderni rutto, koettiin 1800-luvun lopulla. Silloin sairaus tappoi pelkästään Intiassa 12 miljoonaa ihmistä. Tämäkin tautiaalto sai alkunsa Kiinasta, mistä se levisi kaikkialle maailmaan. Ensimmäisen kerran ruttobakteeri löysi tiensä myös Pohjois-Amerikkaan, ja nykyisin lukuisat mantereen jyrsijät kantavat sitä.

Ihmiset ovat kaikkina aikoina yhdistäneet ruton rottaan. Rutto nimittäin tappaa myös rottia, ja kahden ensimmäisen pandemian aikana ihmiset luulivat, että rotat saivat taudin ihmisiltä. Ruttoa aiheuttava bakteeri löydettiin vasta viimeisen pandemian aikana, ja silloin oivallettiin, että ihmiset saavatkin ruton rotilta. Kun ihmiset olivat saaneet tartunnan, he saattoivat levittää sitä suoraan toisiin ihmisiin, jolloin puhuttiin keuhkorutosta.

Uhka jatkuu nykyisinkin

Rutto ei ole hävinnyt maailmasta mihinkään – ja bakteeria kantavan valtavan jyrsijäpopulaation ansiosta tuskin koskaan häviääkään.

Siellä, missä yhteiskunnan infrastruktuuri pettää, rutto nostaa helposti päätään, kuten tapahtui Vietnamin sodan aikana Kaakkois-Aasiassa. Paiseruton voi tosin saada moderneimmissakin oloissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä ollut vuosittain 7–17 paiseruttotapausta.

Tätä nykyä pahimmista paiserutto-ongelmista kärsii Madagaskar. Rutto saapui sinne intialaisen höyrylaivan mukana vuonna 1898 ja jatkoi kulkuaan rautateitä pitkin sisämaahan. Vuosina 1957–2001 Madagaskarissa on ollut 20 900 paiseruttotapausta, mikä on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kuolleisuus sairauteen on vähentynyt, mutta samalla sairaus on kulkeutunut uusille alueille. Epidemioita on joka vuosi, eikä vuosi 2015 ollut poikkeus.

Paiseruton leviämistä on voinut edistää se, että taudin pahimmin vaivaamilla seuduilla mustarotat ovat muuttuneet ruttobakteerille immuuneiksi. Eläimet säilyvät oireettomina mutta voivat silti levittää sairautta.

Rotat myös vetoavat

Rottien aiheuttamista uhkista puhuttaessa ei kuitenkaan pidä unohtaa rottien toista puolta. Ne ovat älykkäitä, leikkisiä ja sosiaalisia eläimiä ja joidenkin mielestä ihastuttavia ja siistejä lemmikkejä.

Ihmisten ja rottien ystävyydestä kertova erikoinen tarina päätyi lehtiin Chicagossa vuonna 1980.

Tapahtumat alkoivat, kun teleyhtiön mies meni korjaamaan puhelinta omakotitaloon, jossa eli kaksi omalaatuista varakasta rouvaa. Talo oli niin täynnä rottia, että puhelinyhtiön mies soitti paikalle tuholaistorjujan. Rottapaljouden nähtyään torjuja ei kuitenkaan uskaltanut mennä sisään.

Rottia oli satoja, ja ne olivat ottaneet vallan talossa, jossa hämähäkinverkot roikkuivat katossa ja kaikki paikat olivat täynnä rotan ulostetta. Rotat söivät ruokapöydässä, nukkuivat patjojen ja sohvatyynyjen sisällä ja poikivat uunissa. Niitä kiipesi rouvien syliin silitettäväksi.

Rouvat selittivät, että he ruokkivat rottia kolme kertaa päivässä, ja arvelivat elävänsä eräänlaisessa kauhun tasapainossa: ”Ne eivät vahingoita meitä niin kauan kuin annamme niille ruokaa.”

Kun tuholaistorjujat kävivät rottien kimppuun, rotat hyökkäsivät vastaan ja ajoivat heidät kadulle. Samoin kävi kuvausryhmän, joka teki tapauksesta raporttia, sekä poliisin, joka varmisti kuvausryhmän turvallisuutta. Kun torjujat viimein saivat ajetuksi rotat seinärakenteisiin, heidän kimppuunsa kävivät rouvat. He eivät suostuneet jättämään rottaystäviään. Heidät piti kantaa kiinteistöstä ulos.

 

Laivat loivat valtiaan

Ne kyyditsivät siimahäntiä sinne minne ihmisiäkin.

 

Rotta on menestyjänä niin lähellä ihmistä, että läheisyys tuntuu melkein epämukavalta. Ihmisten tavoin rotat ovat melko kaikkiruokaisia. Siksi ne elävät mielellään kanssamme ja pyrkivät hyödyntämään meidän ruokavarastojamme ja jäteastioitamme.

Kuten ihmiset rotat ovat yleisliikkujia: juoksemalla, hyppimällä, kiipeämällä ja uimalla ne pystyvät kulkemaan yhtä monipuolisissa ympäristöissä kuin mekin.

Meidän tapaamme rotat ovat älykkäitä ja uteliaita mutta myös varovaisia. Ne sopeutuvat tehokkaasti uudenlaisiin ympäristöihin ja tuppaavat pysymään niissä hengissä.

Laivaliikenteen mukana tietyt rottalajit ovat levinneet kaikkialle minne ihmisetkin. Ne ovat ainoita muita nisäkkäitä, joiden maailmanlaajuinen populaatio saattaa olla yhtä valtavaa kokoluokkaa kuin meidän.

Aasiasta metropoleihin

Rottien 61-lajinen suku kehittyi aikoinaan Aasiassa. Lajeista viisi lyöttäytyi siellä ihmisten seuraan, ja niistä kaksi on levinnyt ympäri maailmaa: mustarotta ja isorotta.

Nykyisin mustarottaa tavataan eniten tropiikissa sekä maailman satamissa. Viileämmiltä seuduilta mustarotan on paljolti syrjäyttänyt isokokoisempi isorotta.

Suurissa kaupungeissa isorotta on lajeista yleisempi. Jos ne elävät samalla alueella, mustarotta taitavampana kiipeilijänä hyödyntää kattoja ja seinänrakoja, isorotta valtaa kellarit ja viemärit.

Kovaa kulutusta sietävillä, jatkuvasti kasvavilla jyrsinhampaillaan rotat laajentavat halkeamia kulkukelpoisiksi koloiksi. Puun ja muovin lisäksi ne pystyvät jäystämään jopa betonia.

Kaupunkia ne asuttavat yleensä kortteleittain. Katu on niille este, jonka yli ne eivät rutiinireissuillaan uskaltaudu.

Ruoan niukkuus rajoittaa

Rotat lisääntyvät tehokkaasti. Rottanaaras tulee sukukypsäksi noin kolmekuukautisena ja voi sen jälkeen suotuisissa kaupunkioloissa tuottaa vuodessa jopa viisi 4–8 poikasen pesuetta. Poikasten eloonjäämistä auttaa se, että rottalauman naaraiden lisääntymisrytmi asettuu samaksi. Kun kaikki poikivat samaan aikaan, ne voivat auttaa toisiaan imetyksessä.

Ihmiset havahtuvat rottien paljouteen yleensä silloin, kun rotille avautuu uusi ravinnonlähde, vaikkapa huonosti suojattu ruokavarasto tai jätesäiliö. Se auttaa nuoria yksilöitä jäämään henkiin ja siksi lisää rottien lukumäärää ja näkyvyyttä.

Tavallisemmin valtaosa nuorista rotista kuitenkin kuolee saavuttamatta edes vuoden ikää, ja rotalla kuin rotalla todennäköisyys kuolla kuluvana vuonna on yli 90 prosenttia. Jos ympäristö pysyy samanlaisena, rottapopulaatio yleensä pysyy suuren kuolleisuuden ansiosta ympäristön ruokaresurssien rajoissa.

Populaatiota rajoittanee nimenomaan ruoan riittämättömyys nuorille yksilöille. Tautien voimasta ei ole näyttöä, ja kaupunkioloissa saalistajat, kuten kissat ja pöllöt, vaikuttavat rottien määrään vain vähän.

Vaikka kaupungissa voi olla rottia ihmisten verran, valtaosa siimahännistä pysyy useimmilta ihmisiltä kätkössä, koska rotat liikkuvat tavallisimmin yöaikaan ja pyrkivät pysyttelemään suojaisilla reiteillä.

Talvi parantaa tarjontaa

Suomen oloissa voisi ajatella, että talven kylmyys rajoittaa rottien elinmahdollisuuksia. Kylmyydellä on kuitenkin kääntöpuoli: ruokajätteet pilaantuvat hitaammin kuin lämpimässä ja siksi tarjoavat rotille varmemman ravinnonlähteen, jos siihen vain pääsee käsiksi.

Jos rottien läsnäolo käy häiritsevän runsaaksi, populaatiota voidaan karsia. Loukuttaminen on kaupunkioloissa tehotonta, joten karsinta on tehtävä myrkyttämällä. Tutkimusten mukaan sekin kuitenkin yleensä aiheuttaa vain tilapäisen notkahduksen populaatioon, joka ennen pitkää palautuu ympäristön resurssien sallimalle tasolle.

Varmin tapa rajoittaa rottamäärää on pitää ympäristö siistinä: tarjota mahdollisimman vähän huonokuntoisia ja asumattomia rakennuksia rottien valtakunniksi ja mahdollisimman vähän helppopääsyisiä jätteitä niiden ruoka-apajiksi.

Slummialueiden puuttuminen ja tehokas jätehuolto antavatkin Suomelle hyvät eväät pitää rottien määrät kohtuullisina.

Esimerkiksi pääkaupungin rottapopulaation jatkuvaan seurantaan ei viranomaisilla ole tarvetta. Jos rottia alkaa jossain päin Helsinkiä näkyä tavallista enemmän vaikkapa helpon ruoansaannin tai maansiirtotyön takia, kaupungin ympäristökeskus arvioi, aiheutuuko siitä terveyshaittaa. Jos aiheutuu, rakennusvirasto huolehtii rottien hävittämisestä puistoalueilta ja yksityisten kiinteistöjen omistajia voidaan määrätä hävittämään rottia omalta alueeltaan.

Petri Riikonen on vapaa tiedetoimittaja. Hän työskenteli pitkään Tiede-lehden toimitussihteerinä.

Tärkeimmät lähteet: Alice Feng ja Chelsea Himsworth, The secret life of the city rat, Urban Ecosystems 2014; terveystarkastaja Jukka Kiesi, Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2016

Riesaa rotasta

  • Syö ja likaa kylvösiemeniä, viljaa, rehuja ja elintarvikkeita ja repii niiden pakkauksia.
  • Kovertaa rikki puuraken-teita ja lämpöeristeitä.
  • Jyrsii putkia ja kaapeleita aiheuttaen esimerkiksi tuli-paloja ja katkoja teollisuusprosesseihin.
  • Levittää tauteja, kuten salmonellaa ja ruttoa, sekä ihmisiin että karjaan.
  • Tunkeutuu asuntoihin viemäriputkien kautta.
  • Puree vuosittain tuhansia ihmisiä, pieniä lapsia joskus kuolettavasti.