Tämä valospektaakkeli yllätti yhdysvaltalaisen luontokuvauksen konkarin syyskuussa 2013. Scott Stulberg meni Grand Canyoniin katsomaan auringonlaskua, mutta kokikin ukonilman.

Purkauskanava avautuu kosmisella sähköllä.

Salamointia on tutkittu 1800-luvulta, mutta vieläkään fyysikot eivät tunne sen kaikkia yksityiskohtia. Periaate on tiedossa. Salamointiin tarvittava sähkövaraus syntyy, kun ukkospilvessä törmäilevät toisiinsa jääkiteet ja lumirakeet. Ongelmana on varauksen vähyys. Se ei riitä avaamaan salamalle purkauskanavaa.

Hollantilaisen CWI-tutkimuslaitoksen fyysikot uskovat selättäneensä mysteerin simuloimalla salamointia tietokonemalleilla.

Ute Ebertin ryhmä kirjoittaa Physical Review Lettersissä, että salama saa apua kosmisilta säteiltä. Ne ovat ultraenergiaisia hiukkasia, joita kiitää avaruuteen tähtien kuolinräjähdyksistä. Kun ne törmäävät Maan ilmakehään, vapautuu miljoonittain elektroneja. Kun niitä iskeytyy hydrometeoreihin, rakeista syntyneisiin superrakeisiin, sähkö­varaus vahvistuu, purkauskanava avautuu ja – badamm – ­välähtää.

Kunnia avun alkuperän äkkäämisestä ei kuitenkaan kuulu hollantilaisille. Kosmisia säteitä ehdotti virtalähteeksi venäläinen fyysikko Alexandr Gurevitš jo 1992.

 

Joka hetki salamoi
  • Maapallolla välähtää joka sekunti 50 salamaa.
  • Päivässä salamoita kertyy 4,3 miljoonaa.
  • Vuosittainen salamatili yltää 1,5 miljardiin.
  • Suomessa iskee vuodessa keskimäärin 140 000 salamaa.
  • Lähihistorian ennätys-päivänä 29.6.1988 salamoi 40 000 kertaa.
  • Hollantilaistutkimuksen mukaan ukkospilven lataus riittää salamointiin, kun sähkökentän pinta-ala on 0,2 neliökilometriä ja korkeus 3 metriä, hydrometeorit ovat 6-senttisiä javapaita elektroneja kieppuu ilmassa satakunta kuutiosenttimetriä kohti.