Tutkijat erottavat nyt valheet totuudesta aivokuvaustekniikalla. Kun ihminen suoltaa suustaan valheita, tietyt aivoalueet hehkuvat punaisena.

Uusien kuvantamismenetelmien ansiosta tutkijoilla on nykyisin mahdollisuus paljastaa valhe siellä, missä se syntyy, eli aivoissa.

Osa menetelmistä on jo siirtynyt laboratorioista kentälle.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa No Lie MRI -niminen yritys tarjoaa aivojen magneettikuvaukseen perustuvia valheenpaljastuspalveluita. Asiakaskunta koostuu lähinnä puolustuskannalle joutuneista henkilöistä, jotka haluavat todistaa syyttömyytensä tai puhdistaa maineensa vaikkapa epäiltynä pettämisestä. No Lie MRI:n mukaan totuus paljastuu 99-prosenttisella varmuudella.


 

Valhe loistaa aivoissa

Toiminnallisessa magneettikuvauksessa mitataan aivojen happipitoisuutta, joka ilmaisee, mitkä aivojen alueet toimivat vilkkaimmin. Kuvauksissa on saatu selville, että otsalohko on erittäin aktiivinen silloin, kun ihminen valehtelee.

Otsalohko – aivojen etummainen osa – osallistuu muun muassa ongelmanratkaisuun ja suunnitteluun. Yleisesti ottaen valehtelijalla ne aivojen alueet, jotka ovat yhteydessä kieleen, analyyttiseen toimintaan ja logiikkaan, paiskivat paljon töitä. Kuvantamislaite paljastaa nämä aivoissa tapahtuvat ylityöt.
 

Aivoaallon puuttuminen on merkki valheesta

Yhdysvalloissa on mahdollista hankkia näyttöä rehellisyydestä myös aivosähkökäyrä­tut­kimuksen eli EEG:n avu­lla. Sen sanotaan olevan käytännössä 100-prosenttisen luotettava.

loegn-hjernekyse.jpg
EEG-tutkimuksessa pään ihoon kytketään elektrodeja myssyn avulla. Kun tutkittava katsoo esimerkiksi näytöltä kuvia, tunnistusreaktio eli tietoisuuteen palautuva muisto ilmenee 300–600 millisekunnin (sekunnin tuhannesosan) kuluttua syntyvänä tunnusmerkillisenä aivoaaltona. Elektrodit välittävät sen tietokoneeseen.

EEG-valheenpaljastuksessa käytetään hyväksi sitä tietoa, että aivoissa syntyy tunnusmerkillinen aivoaalto, kun muisto on aito eli kokemus on omakohtainen. Tätä P300-nimistä aaltoa ei siis esiinny missään muussa tapauksessa.

Aivosähkökäyrätutkimusta ei voida pitää valheenpaljastuskeinona, vaan sillä on mahdollista selvittää muistojen ­aitoutta. Tästä on hyötyä vaikkapa rikos­tutkinnassa silloin, kun pitää tarkastaa alibi tai todistajan muistamat seikat.