Kahvi levisi Etiopiasta arabimaailmaan, missä siitä tuli hyvä vaihtoehto islamin kieltämälle alkoholille. Tämä tapahtui todennäköisesti 1400-luvulla, ja siitä alkaen kahvi on kuulunut kiinteänä osana aavikon beduiinitelttojen vieraanvaraiseen kestitykseen.

Arabimaailmassa kaupunkilaiset ja paikallaan asuvat viljelijät juovat tietenkin myös kahvia, mutta usein kuulee käsitteen qahwah saadah. Se tarkoittaa beduiinikahvia, ja sitä kutsutaan niin, vaikka isäntä ei olisikaan beduiini eli paimentolainen.

Vieraanvaraisuus alkaa kahvista. Vieraat sijoitetaan miehet toiseen ja naiset toiseen telttaan, ja heidän katsellessaan ja puhellessaan isäntä ottaa esiin morttelinsa, kaataa siihen kahvipavut ja jauhaa ne. Vaikka kahvia olisi keitetty juuri ennen vieraiden tuloa, perinteen mukaisesti isännän täytyy valmistaa uudelleen aivan tuoretta kahvia.

Kahvi keitetään sokerin kanssa pienessä kannussa, jonka nimi on finjan, ja siitä tulee erittäin hyvää vasta kun se on kiehahtanut kolme kertaa. Juuri ennen kuin kahvi kiehuu yli, isäntä nostaa sen tulelta ja antaa sen levätä muutamia minuutteja. Tämä toistuu pariin kertaan, ja sitten kahvi kaadetaan pieniin korvattomiin kuppeihin.

Kahviin sekoitetaan kardemummaa, ja samoin kuin Etiopiassa, perinteen mukaan kuuluu juoda kolme kuppia kerralla. Beduiinien perinteessä ensimmäinen kuppi on vieraiden kunniaksi, toinen nautinnon vuoksi ja kolmas on pyhä miekka, mikä tarkoittaa, että isännällä on velvollisuus suojella vieraitaan.