Luulisi, ettemme asu yksin Linnunrataa. Kohta alkavat kosmisten naapureiden suuretsinnät.

Nuori nainen märkäpuvussa uiskentelee altaassa delfiinin seurassa mustavalkoisella filmillä. Välillä nainen seisoo altaan reunalla, heittää uimakaverilleen makupaloja ja yrittää opettaa sille englannin äänteitä. Delfiini ääntelee takaisin. Viestintä näyttää pelaavan kutakuinkin kuin lemmikkikoiran ja tämän emännän välillä.

Naisen ja delfiinin yhteiselo uima-altaassa ei ollut vain ihanaa elämää Kari­bian auringossa letkeällä kuusikymmentäluvulla. Se oli tieteellistä tutkimusta, jota rahoitti Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa. Lompakkoaan raottaneita astronomeja kiinnosti, miten vieraan älykkään lajin kanssa voi kommunikoida. Viestivän ja eläimeksi hoksaavaisen delfiinin kanssa saattoi harjoitella sen varalle, että saisimme joskus älykkäästä elämästä kertovan viestin kaukaa avaruudesta.

Delfiinitutkimuksen taustahahmona oli astrofyysikko Frank Drake, joka on Seti-hankkeen pioneereja. Seti on lyhenne sanoista search for extraterrestrial intelligence eli maanulkoisen älyn etsintä. Vuonna 1960 Drake ryhtyi ensimmäisenä kuulostelemaan radiokaukoputkella, olisiko avaruudesta tulevassa säteilyssä keinotekoisilta vaikuttavia hahmoja. 

Avaruuden älyn etsintä on mielletty lähinnä ”kovien” tieteilijöiden eli fyysikoiden ja tähtitieteilijöiden työmaaksi. Silti myös psykologit ja kulttuurintutkijat ovat päässeet sanomaan sanansa tästä erikoislaatuisesta tutkimusaiheesta, jolta puuttuu tykkänään kohde – ainakin tällä tietoa. Vieraista sivilisaatioista ei ole vielä havaittu merkkiäkään.

Oppia hieroglyfien tulkinnasta

Jos merkkejä havaitaan, kulttuuritieteilijöiden asiantuntemukselle saattaa olla käyttöä. Antropologit koettavat ymmärtää itselleen vieraita elämänmuotoja täällä kotiplaneetalla. Arkeologit, kielentutkijat ja historioitsijat puolestaan ovat avanneet kuolleilla kielillä laadittuja kirjoituksia antiikin kreikasta muinaisten egyptiläisten tai mayojen hieroglyfeihin.

Poikkeuksetta vain eräänlainen sanakirjan korvike on tuonut ratkaisun, kirjoittivat tutkijat Nasan julkaisussa Archaeology, anthropology, and interstellar communication vuonna 2013. Esimerkiksi Egyptin hieroglyfit olivat mykkiä kuvioita vailla merkitystä, kunnes 1820-luvun alkupuolella ranskalainen kielitieteilijä Jean-François Champollion ratkaisi niiden arvoituksen.

Champollion onnistui kääntämään hieroglyfit parikymmentä vuotta aiemmin egyptiläisestä Rosettan kaupungista löytyneen kivipaaden avulla. Siinä oli sama kirjoitus hieroglyfeillä, kirjanpidossa käytetyllä demoottisella kirjoituksella ja antiikin kreikalla. Champollion tajusi tämän, ja sen jälkeen muidenkin kuin paadessa olleiden hieroglyfien merkitys selvisi.

Selvittävä ilman kiveä

Jos joskus saamme viestin toisesta aurinkokunnasta, meillä ei ole Rosettan kiveä apuna. Muutkin vihjeet puuttuvat tyystin.

Maanpäällisiä vaikeaselkoisia viestejä tulkittaessa tehtävää on helpottanut myös se, että viestin on tehnyt saman lajin edustaja, joka elää suurin piirtein samankaltaisessa maailmassa. Hänen ympärillään on jokseenkin tutunoloisia kasveja, eläimiä, tarvekaluja, maisemia ja muita ihmisiä, joita tarvitsee nimetä jotenkin.

Millaista elinympäristöä kuvaavat ne merkit, joita mahdolliset galaktiset naapurit käyttävät? Siitä ei ole mitään hajua.

Voi kuitenkin veikata, että ainakin kaksi elämän aluetta yhdistää meitä ja valovuosien takaista sivilisaatiota. Muukalaisilla on ensinnäkin samankaltainen astronominen ympäristö tähtineen ja muine taivaankappaleineen. Mayojenkin hieroglyfeistä avautuivat ensin kalenterimerkinnät – nehän perustuvat Maan, Kuun ja Auringon vaihtuviin asemiin ja numeraalisiin arvoihin.

Matematiikkaa on pidetty universaalina kielenä, ehkä se on myös universumin yleiskieli. Jos kaukainen kulttuuri on teknologisesti niin kehittynyt, että me voimme sen huomata tutkimastamme radiosäteilystä, sikäläisten olentojen täytyy osata matematiikkaa. Ilman matemaattista ajattelua ei ole huipputekniikkaa. Ehkä myös heidän fysiikkansa eli teoriansa aineen perusosasista ja luonnonlaeista täytyy muistuttaa omaamme.

 

 

Elämän syntykin arvoitus

Ennen kuin pääsemme tositoimeen, tulkitsemaan kosmisia hieroglyfejä, niiden pitäisi ensin tarttua vastaanottimiimme. Jonkin klingonin pitäisi myös olla niitä lähettämässä.

Ei kuitenkaan ole mitään takeita, että tuolla jossakin ylipäätään eläisi muita älyllisiä olentoja, jotka haluaisivat vielä keskustellakin kanssamme. Edes alkeellista mikrobielämää ei ole löytynyt muilta taivaankappaleilta kuin omaltamme. Ehkä olemme yksin ja kuulostelemme tyhjyyttä.

Kosminen yksinäisyys on sekin päätä huimaava ajatus. Pelkästään kotigalaksissamme Linnunradassa hehkuu satoja miljardeja tähtiä ja niitä kiertää vähintään saman verran planeettoja – mahdollisia elämän kannattelijoita. Tosin eksoplaneettojen laskuissa ei ole toistaiseksi päästy kuin tuhansiin. Linnunrataa vastaavia galakseja maailmankaikkeudessa on lisäksi sata miljardia. Miten muka elämä ja äly olisivat versoneet koko tässä suunnattomuudessa vain yhden piskuisen planeetan pinnalla?

Jo pelkkä elämän synty on yhä arvoitus, muistuttaa tietokirjailija Markus Hotakainen avaruuden älyn etsinnästä kertovassa kirjassaan Onko siellä ketään? Emme vieläkään tiedä, miten elämä on kehittynyt maapallolle. Sen toki tiedämme, että ainakin Maassa on ollut otolliset olot elämän syntyä. Olemme itse siitä elävä todiste.

Tosin on myös mahdollista, että elämän aiheet ovatkin tulleet maapallolle esimerkiksi Marsista irronneen kappaleen mukana ja vain jatkaneet kehittymistään täällä. Maa ja Mars ovat vaihtaneet ainetta monta kertaa aurinkokunnan historiassa. Mikroskooppiset alkueliöt ovat hyvin voineet kestää matkan planeetalta toiselle avaruuden hyytävästä kylmyydestä ja säteilypommituksesta huolimatta.

Ehkä se on tekoälyä

Elämän kehittymisestä ollaan kahta mieltä. Toisten mielestä se on niin epätodennäköinen tapahtuma, että se on sattunut ehkä vain kerran – Maassa. Idea saattaa vedota uskonnollisiin ihmisiin. Tosin Vatikaanin pääastronomi on jo henkisesti varautunut siihen, että vieraita sivilisaatiota voi löytyä, ja todennut, että se ei olisi mitenkään ristiriidassa Jumalan luovan vapauden kanssa.

Toiset taas pitävät selviönä, että emme missään tapauksessa ole yksin maailmankaikkeudessa. Runsauteen uskoo esimerkiksi yhdysvaltalainen astrobiologi David Grinspoon.

– Noin joka viidennellä Auringon kaltaisella tähdellä on Maan kaltainen planeetta elinkelpoisella vyöhykkeellä. Jos otetaan lukuun Aurinkoa pienemmät punaiset kääpiötähdet, mahdollisia paikkoja elämälle on todella vaikuttava määrä. Asumme biofiilisessä universumissa, jossa evoluutiota voi tapahtua lukuisissa paikoissa, Grinspoon arvioi­ Yhdysvaltain tiedeviikolla San Joséssa helmikuussa.

Biologisesta evoluutiosta on ehkä jo hypätty tekoelämään ja koneälyyn. Maapallollakin uumoillaan, että tekoäly kehittyy ennen pitkää ihmisälyä vahvemmaksi. Kenties alienit saavuttivat tämän pisteen jo tuhansia vuosia sitten. Aikaa siihen on ollut. Galaksimme on 12 miljardia vuotta vanha ja oma aurinkokuntammekin 4,5 miljardin vuoden ikäinen.

Jos koneiden sivilisaatioita on syntynyt, niiden ei tarvitse asustaa Maan kaltaisella planeetalla. Niin kuin kylmää, säteilyn kyllästämää avaruutta kyntävät ihmisten luotaimet osoittavat, kone-elämä selviytyisi melkein missä oloissa vain.

Etsikkoaika alkamassa

On äly tuolla jossakin koneellista tai biologista, sen löytyminen on seuraavien kymmenen vuoden aikana paljon aiempaa todennäköisempää. Venäläinen liikemies ja ex-fysiikko Juri Milner lahjoitti nimittäin sata miljoonaa dollaria etsintätyöhön. Miljardöörin Breakthrough Listen -hanke julkistettiin kesällä Lontoossa, ja sille oli antamassa tieteellistä arvovaltaansa tähtikosmologi Stephen Hawking ja muita nimekkäitä fyysikoita. Sponsorirahalla ostetaan käyttöaikaa maailman suurimmilta teleskoopeilta.

Milloinkaan aiemmin ei ole ollut tällaista arsenaalia käytössä. Etsintöihin valjastetaan halkaisijaltaan satametrinen, käänneltävä radioteleskooppi Green Bank Yhdysvalloissa. Ensi vuonna viidennes sen ajasta omistetaan vieraiden sivilisaatioiden kuulosteluun. Australialainen jätti, Parkes, puolestaan pannaan haravoimaan eksoälyn merkkejä viiden vuoden ajan neljänneksen ajastaan.

Radiotaajuuksien tarkkailua täydentää Kaliforniassa sijaitseva Lick-kaukoputki, joka havaitsee valoa. Tämä siltä varalta, että kaukainen sivilisaatio käyttääkin viestintäänsä laservaloa radioaaltojen sijasta. Lähitähdeltä kaukoputki pystyy erottamaan laserpulssin, joka on teholtaan vain sata wattia eli saman verran kuin jotkin hehkulamput.

Teleskoopit suunnataan vuosikymmenen kuluessa vuoron perään miljoonaan lähimpään tähteen. Myös sataa naapurigalaksia kuulostellaan. Etsinnät kattavat kymmenen kertaa suuremman osan taivasta kuin aiemmat hankkeet ja viisikymmentä kertaa herkemmin laittein.

Suurhankkeessa viritettiin myös kilpailu, jossa ihmisiä pyydetään ehdottamaan, millaisen viestin voisimme lähettää mahdollisille ulkoavaruuden keskustelukumppaneille. Viestin lähettämiseen ei kuitenkaan sitouduta. Aihe onkin kiistanalainen.

Hys hys, sanoo Hawking

Itse Stephen Hawking on kehottanut vaikenemaan. Hänen mielestään meidän ei pitäisi paljastaa kosmista olinpaikkaamme ehdoin tahdoin. Ei näet ole varmuutta siitä, että vieraat sivilisaatiot suhtautuisivat meihin hyväntahtoisesti.

Jos alienit tulevat kylään, lopputulos on samanlainen kuin Kolumbuksen saapuessa Amerikkaan, Hawking visioi. Silloin alkuperäisille asukkaille kävi huonosti. Kuka tietää vaikka pitkälle kehittyneet muukalaiset olisivat avaruuden hunneja, jotka valloittavat ja asuttavat ulottuvillaan olevia planeettoja.

Kaliforniassa sijaitsevan Seti-instituutin tutkijat sen sijaan palavat halusta päästä aktiiviseen etsintään. Hawkingin ja muiden pelot paljastumisesta ja galaktisista ryöstöretkistä eivät heidän mukaansa kestä lähempää tarkastelua.

– On liian myöhäistä huolehtia paljastumisesta, totesi yksikantaan astronomi ja setitutkija Seth Shostak Yhdysvaltain tiedeviikolla.

Ihmiskunta on hölöttänyt sivu suunsa jo kauan. Maan radio- ja televisiolähetyksistä ja tutkista on vuotanut radioaaltoja avaruuteen yli 70 vuoden ajan. Televisio- ja radio-ohjelmat ovat levinneet joka suuntiin ja ehtineet siis jo 70 valovuoden päähän. Tutkien säteily on ollut rajatumpaa läikkymistä mutta paljon voimakkaampaa.

Sähkömagneettinen signaali heikkenee heikkenemistään matkatessaan halki avaruuden. Shostak on laskenut, että televisio- ja radiolähetysten säteilyä ei pystyisi havaitsemaan meitä lähinnä olevan tähden etäisyydellä, jos sitä yritettäisiin samanlaisilla radiokaukoputkilla kuin täällä käytetään. Sotilastutkien voimakkaat sädekeilat taas voisi huomata jopa satojen valovuosien päässä. Näin olisi siis, jos muukalaisilla olisi samanlaiset laitteet kuin meillä.

Tarkkailijoilla voi kuitenkin olla paljon herkemmät korvat. Jos he ovat meitä radioteleskooppien tekniikassa 300 vuotta edellä, he pystyvät havaitsemaan televisiolähetysten vuodot 500 valovuoden päästä.

 

 

Meidät on jo nähty

Näkyvyydestämme huolestuneet pelkäävät, että paljastumme olennoille, jotka kykenevät tekemään meille pahaa, siis pääsemään meihin käsiksi. Tähtienvälisiin sotaretkiin tarvitaan teknologiaa, jonka täytyy olla huimasti edellä omaamme.

– Mikä tahansa sivilisaatio, joka osaa matkustaa tähtien välillä, pystyy havaitsemaan tv- ja radiosignaalimme. Siksi aktiivisesta viestittelystä ei koidu mitään lisäris­kiä, laski setitutkija Douglas Vakoch tiedeviikolla. 

Olemme siis jo paljastuneet niille, jotka kykenevät vahingoittamaan meitä. Vaarojen sijasta älyn etsijät korostavatkin mahdollisuuksia. Edistyneemmät muukalaiset voisivat vaikka ratkaista meidän energiaongelmamme neuvomalla, miten hyödyntää puhdasta fuusioenergiaa.

Seti-instituutilla on jo mielessään runsaat 400 kohdetähteä. Lähettimenä voisi käyttää maailman suurinta radioteles­kooppia, halkaisijaltaan 305-metristä Areciboa Puerto Ricossa silloin, kun se pitää taukoa varsinaisista tehtävistään.

Tähdet sijaitsevat kaikki alle 82 valovuoden päässä. Vaikka ne ovat galaktisesti ottaen suhteellisen lähellä, viestintä siellä päin olevien sivilisaatioiden kanssa kysyy kärsivällisyyttä yli sukupolvien.

Ihmiskunnan viesti matkaa kauimmaiseen kohteeseen 82 vuotta ja vastaus meille päin saman verran. Jos siis panisimme heti toimeksi, voisimme toivoa kuulumisia uusilta keskustelukumppaneilta aikaisintaan vuonna 2179.

Uutiset olisivat luonnollisesti vuosikymmeniä vanhoja. Ne olisivat kuitenkin taatusti kiinnostavia, ymmärsimme niitä tai emme