Roomalaisia numeroita käytetään enää harvoin. Luovuttiinko niistä siksi, että niillä ei voi laskea?

Nykyinen arabialainen desimaalijärjestelmä sopii hyvin laskutoimitusten tekemiseen. Sitä vastoin roomalaisella lukujärjestelmällä laskeminen oli erittäin hankalaa. Apuna käytettiin abakukseksi kutsuttua helmitaulua, jossa alimman piikin helmet merkitsevät ykkösiä, toisen piikin helmet kymmeniä jne. Abakuksen toimintaperiaate pohjautui kymmenjärjestelmään, jota roomalaiset eivät kuitenkaan – yllättävää kyllä — tunteneet. Abakuksen ongelmakohta oli ”tyhjä” piikki eli nolla, jota roomalaiset eivät olleet keksineet.

Roomalainen lukujärjestelmä alkaakin alkeellisen yhteenlaskujärjestelmän tapaan: I, II ja III. Oma merkkinsä on luvuilla 5 = V, 10 = X, 50 = L, 100 = C, 500 = D ja 1000 = M. Yhteenlaskuperiaatteen mukaisesti esimerkiksi luku 8152 = MMMMMMMMCLII. Roomalaisten lukumerkinnöissä käytettiin myös vähennyslaskua: yksinäinen, suuremman numeromerkin eteen sijoitettu I, X tai C vähennetään summasta. Siten luku 4 merkitään IV ja 9 IX. Nykyinen nollan sisältävä arabialainen desimaalijärjestelmä syrjäytti vähitellen roomalaisen lukujärjestelmän ja vakiintui renessanssiajalla (1350–1600).