Chilessä, ESO:n La Sillan observatoriolla sijaitsevalla HARPS-spektrograafilla tehdyt havainnot ovat paljastaneet odottamattomia muutoksia kääpiöplaneetta Ceresin kirkkaissa läiskissä.

Ceres ei näytä juuri valopistettä suuremmalta Maasta katsottuna, mutta tutkimus sen valosta osoittaa ei vain Ceresin kierron aikaanasaamia, oletettuja muutoksia, vaan myös, että läiskät kirkastuvat päivän aikana sekä muita vaihteluita. Nämä havainnot antavat olettaa, että läiskien materia on haihtuvaa ja höyrystyy auringonpaisteen lämpimässä hehkussa.

 

 

Ceres on Marsin ja Jupiterin välissä sijaitsevan asteroidivyöhykkeen suurin kappale ja ainoa siellä kääpiöplaneetaksi luokiteltu kohde. NASA:n Dawn-avaruusluotain on ollut Ceresiä ympäröivällä radalla yli vuoden ja kartoittanut sen pintaa yksityiskohtaisesti. Yksi suurimpia yllätyksiä on ollut hyvin kirkkaiden läiskien löytyminen. Ne heijastavat paljon enemmän valoa kuin niiden paljon tummempi ympäristö. Kaikkein huomattavin näistä läiskistä sijaitsee Occatorin kraaterissa ja antaa olettaa, että Ceres saattaa olla paljon aktiivisempi maailma kuin useimmat sen asteroidinaapurit.

Ceres pyörähtää kerran yhdeksässä tunnissa ja laskelmat osoittavat, että tämän pyörimisen aiheuttamat läiskien nopeudet Maata kohti ja siitä poispäin olisivat hyvin pieniä – luokkaa 20 kilometriä tunnissa. Tämä liike on kuitenkin riittävää mitattavaksi Doppler-ilmiön avulla HARPS:in kaltaisen suuren tarkkuuden havaintolaitteella.

Tutkimusryhmä päätteli, että havaitut muutokset saattaisivat johtua haihtuvista aineista, jotka höyrystyvät auringonsäteilyn johdosta. Kun Occatorin kraaterin sisällä olevat läiskät ovat Auringon valaisemalla puolella, ne saavat aikaan suihkuja, jotka heijastavat auringonvaloa hyvin tehokkaasti. Nämä suihkut hajaantuvat nopeasti, menettävät heijastuvuutensa ja tuottavat havaitut muutokset. Tämä vaikutus muuttuu kuitenkin yöstä toiseen, mikä saa aikaan epäsäännöllisiä ilmiöitä sekä lyhyillä että pitkillä aikaskaaloilla.