Siisteyden sokaisema immuunipuolustus käy harmittomien aineiden kimppuun.

Allergiat ovat luonnon vastaisku siitä vieraantuneelle, kaupungistuneelle nykyihmiselle. Siltä ainakin näyttää. Vitsaus on levinnyt sitä mukaa kuin ihmiset ovat etääntyneet luontaistaloudesta. Suomessakin allergia ja astma ovat riistäytyneet valloilleen samaan aikaan, kun ihmiset ovat muuttaneet maalta kaupunkiin.

Suuri osa planeetan ihmisistä elää vielä maalla, mutta muuttoliike kulkee kohti kaupunkeja ja moderneja hygieenisiä ympäristöjä. Siksi maailmanlaajuisesti epidemia paisuu: se merkitsee yhä enemmän yliherkkyyttään vuotavia neniä, kutisevia ihottumia, äkisti turpoavia kasvoja, ruokarajoituksia ja vinkuvaa hengitystä.

Tarina allergioille altistavasta nykyaikaisesta elämänmuodosta pitää enimmäkseen paikkansa. Siitä huolimatta yliherkkyysvaivat eivät ilmestyneet maan päälle teollisen vallankumouksen mukana. Niitä on podettu maailman sivu.

Juusto aiheutti kiihtymystä

Ruoka-allergian pani merkille jo Hippokrates, 400–300-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt ”lääketieteen isä”. Hän oli huomannut, että jotkut ihmiset eivät voi syödä juustoa, koska heidän elimistönsä ei siedä sitä vaan joutuu kiihtymystilaan.

Heinänuha kuvattiin lääketieteelle ensi kertaa jo varhaisella keskiajalla. Bagdadilainen oppinut al-Razi raportoi 900-luvun alussa ”ruusukuumeesta”, joka nousi keväisin ruusun kukkimisen aikaan. Kutinaa ja vuotavaa nenää aiheuttavasta vaivasta kerrotaan paljon keskiajan lähteissä. Eräskin kardinaali käski palatsinsa vartijat lähettämään matkoihinsa kaikki vieraat, joilla oli tuomisinaan ruusukimppu.

Pahin allerginen vaaratilanne on anafylaktinen sokki, joka voi johtaa kuolemaan. Kohtauksen ensimmäinen tunnettu uhri saattoi olla farao Menes vuonna 2641 eaa. Haudasta löytyneet hieroglyfit kertovat hänen kuolleen ampiaisen pistoon. Tulkinta on kiistanalainen mutta mahdollinen. Kun ihminen kuolee hyönteisen pistoon, se johtuu useimmiten anafylaktisesta sokista. Nykyäänkin Suomessa ampiaisen piston laukaisema anafylaksia tappaa ihmisen joka toinen vuosi.

Sittenkin sopeuma?

Jos aikakirjat kertovat, että allergia on ollut aina keskuudessamme, voiko se sittenkään olla moderni elintasosairaus, jollaisena sitä yleensä pidetään? Vallitsevan käsityksen mukaan liian vähäinen lois- ja bakteerialtistus johtaa siihen, että immuunijärjestelmä rupeaa hyökkäämään vaarattomia aineita, kuten mansikoiden valkuaisaineita, vastaan.

Kolme vuotta sitten Yalen yliopiston professori Ruslan Medzhitov nosti kuitenkin Nature-lehdessä pöydälle aivan vastakkaisen ehdotuksen allergioiden synnystä. Koska kysymyksessä oli tunnettu ja palkittu immunologi, ei ehdotusta ole voinut sivuuttaa yksityisajatteluna.

Medzhitovin mukaan allerginen reaktio ei ole immuunijärjestelmän erehdys vaan evoluutiossa kehittynyt keino puolustautua ympäristön haitallisia aineita vastaan. Allergia olisi siis hyödyllinen sopeuma.

Puolustusreaktion tarkoitus olisi tunnistaa ja eliminoida eläinten ja kasvien myrkkyjä ja muita kudoksia ärsyttäviä kemikaaleja. Lisäksi allerginen reaktio kannustaa välttämään ympäristöjä, joissa ihminen altistuu haitallisille aineille. Se sanoo: vaihda maisemaa, täällä ei ole terveellistä.

Monissa ruoka-aineissa ei kuitenkaan ole mitään vaaraa, ja silti moni joutuu niitä välttämään epämiellyttävien oireiden takia.

Yksi selitys voi olla eräänlainen assosiaatio. Ehkä immuunipuolustus oppii kuin Pavlovin koira yhdistämään kaksi asiaa toisiinsa. Kun ihminen herkistyy jollekin varsinaiselle allergeenille syödessään lohta, kehon vartijasolut erehtyvät luulemaan myös kalan proteiineja allergeeneiksi, vaikka nämä ovat aivan vaarattomia.

Näyttöä teorialle on niukalti, mutta Medzhitov tekee kokeita hankkiakseen lisää. Hän nojautuu muun muassa hiiritutkimuksiin, jotka osoittavat, että allergisessa reaktiossa aktivoituvat solut pilkkovat käärmeiden ja mehiläisten myrkkyjä ja tekevät niitä vaarattomiksi. Allerginen reaktio torjuu myös punkin puremia estämällä sitä käyttämästä sylkeään veriateriansa saamiseksi. On niin ikään havaittu, että voimakkaasti allergisilla olisi vähemmän syöpiä – mikä voi olla vihje suojaavasta vaikutuksesta.

Suolistomadoilla välttyy

Hyödyllinen allergia on toistaiseksi selityksenä vasta haastaja. Vahvemmilla on käsitys, että todellisen vihollisen puutteessa elimistön puolustussolut kuin joutilaat sotilaat rupeavat hyökkäilemään viattomia kohteita vastaan. Varsinaiset pahantekijät ovat kaikonneet sitä mukaa kuin puhtaus on lisääntynyt. Ruokamme ja juomamme on suojattu pieneliöiltä, ja elämme muutenkin siistimmissä oloissa lääkkeet, rokotteet ja saippua turvanamme.

Yksi ryhmä todellisia vihollisia ovat loiset, kuten erilaiset suolistomadot. Enää loiset eivät pesi länsimaisten ihmisten suolistossa turistitartuntoja lukuun ottamatta, mutta kehittyvissä maissa ne edelleen ovat tuiki tavallisia. Yksi hyöty loismadoista on: allergia ja astma ovat kehittyvissä maissa harvinaisempia kuin kehittyneissä teollisuusmaissa.

Tyypillisessä allergisessa reaktiossa keskeinen rooli on vasta-aineella, jonka nimi on immunoglobuliini E. Allergiapotilaalla tämä seerumissa kiertävä vasta-aine suuntautuu vaarattomia aineita, kuten siitepölyä tai kananmunan aineosia, vastaan. Alkukantaisissa oloissa elävillä immunoglobuliini E on kuitenkin vielä säilyttänyt alkuperäisen tehtävänsä eli loisten torjunnan.

Monisoluiset loiseläimet tarvitsevat erilaista käsittelyä kuin pienemmät taudinaiheuttajat. Ihmisen puolustussolut voivat tuhota bakteereja ja viruksia syömällä ne, mutta loismato on liian iso pala purtavaksi. Siksi immunoglobuliini E:n taktiikka perustuu pikemminkin tunkeilijan karkotukseen. Aivan samoin toimivat oireet allergisessa kohtauksessa. Nenän ja silmien vuotaminen, yskintä, kutina ja oksentelu tähtäävät kaikki tyynni allergeenin karkotukseen iholta tai limakalvolta.

Loisten ja allergian välinen yhteys näkyy esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä mustat potevat useammin allergisia sairauksia kuin valkoiset. Afroamerikkalaisten perimä ehkä varustaa heidät hyvin loisia vastaan, koska Afrikassa niitä on aina ulottuvilla. Kun uudella mantereella ja nykyoloissa loisia on vähemmän, geneettisesti herkäksi virittynyt puolustus suuntautuu muihin elimistölle vieraisiin, vaikkakin haitattomiin aineisiin.

Siitepölyssä loisen näköä

Miten loisten torjuntaan omistautunut puolustusjärjestelmä voi olla niin sokea, että luulee siitepölyä koukkumadoksi? Siksi, että nämä eivät sittenkään ole niin erilaisia kuin äkkiseltään luulisi. Nicholas Furnham Lontoon trooppisen lääketieteen ja hygienian tutkimuslaitoksesta lähti työtovereineen etsimään yhtäläisyyksiä tavallisen allergisen vasteen aiheuttavien aineiden ja loismatojen väliltä. Ja niitä löytyi, raportoi ryhmä syksyllä Plos Computational Biology -lehdessä.

Ryhmä seuloi tietokoneella esiin parisensataa loisten proteiinia, jotka muistuttivat allergeenien proteiineja. Samanlaisia oli paljon enemmänkin. Näissä kahdessasadassa oli kuitenkin yhteistä juuri se ratkaiseva kohta, jonka vuoksi allergeeni laukaisee immuunireaktion. Esimerkiksi Schistosoma mansoni -halkiomadon proteiini nimeltä SmBv1L muistutti erehdyttävästi koivun siitepölyssä olevaa proteiinia BetV1:tä. Tämä siitepölyn osanen on vastuussa siitä, että niin monen ihmisen nenä kutisee ja vuotaa keväisin.

Seuraavaksi ryhmä testasi koivumaista halkiomadon proteiinia ugandalaisen kalastajakylän asukkailta saaduissa veriseeruminäytteissä. Kaikilla näytteen antajilla oli jo kyseinen loistauti. Tutkijat halusivat selvittää, saisiko koivun siitepölyproteiinin kaksonen aikaan allergiselle reaktiolle ominaisten vasta-aineiden tuotannon. Näin tosiaan kävi.

Tutkimus on tyylikäs todiste sen puolesta, että allergia todella olisi loispuolustuksen harhalaukaus, joka perustuu proteiinien yhdennäköisyyteen. Nicholas Furnham kuitenkin myöntää, että mekanismi selittää suuren osan allergioista, muttei kaikkia. Ainakin metalli- ja lääkeallergiat jäävät yhtä arvoitukseksi.

”En usko, että löydämme koskaan molekyylien yhtäläisyyksiä loisten sekä lääkkeiden ja metallien väliltä, koska ne ovat hyvin erilaisia. Tosin olen mielissäni, jos minun osoitetaan olevan väärässä”, Furnham huomauttaa.

Hygieniahypoteesi tulee

Loiset ovat verraten isokokoisia taudinaiheuttajia. Myös pienemmät eliöt – bakteerit ja virukset – kuuluvat mukaan niin sanottuun hygieniahypoteesiin, jonka mukaan kärsimme ylipuhtaan elinympäristömme vuoksi.

Jo 1873 brittiläinen lääkäri Charles Harrison Blackley huomasi, että heinänuhaa esiintyi silloin, kun ilmassa oli siitepölyä, mutta että maanviljelijät kärsivät vaivasta ani harvoin. Kesäisestä niiskuttelusta tuli joidenkin mielestä kaupunkimaisen hienotuksen merkki, joka erotti sivistyneet ihmiset maata kyntävästä karkeasta kansasta. Maalaiselämän niiskutuksilta varjelevan vaikutuksen syistä ei vielä silloin ollut aavistustakaan.

Hygieniahypoteesi pääsi varsinaisesti vauhtiin, kun epidemiologi David Strachan julkaisi sivun mittaisen tieteellisen artikkelin vuonna 1989. Hän oli pannut merkille, että heinänuhaa oli vähemmän perheissä, joissa oli paljon lapsia, ja kaikkein vähiten sitä oli perheen nuorimmilla sisaruksilla. Nuorimmaiset olivat jo pienestä pitäen saaneet osansa perheessä kiertävistä pieneliöistä, ja tämä tartuntataakka suojasi Strachanin olettamuksen mukaan lapsia heinänuhalta.

Nyt muiden tutkijoiden kiinnostus heräsi. Painopiste kuitenkin siirtyi suurperheiden infektioista elintasoeroihin sekä maalais- ja kaupunkilaiselämän eroavuuksiin.

Suomalaistutkijat esimerkiksi vertasivat toisiinsa Pohjois-Karjalaa ja Venäjän Karjalaa. Niin geneettiset kuin luonnonolotkin ovat samanlaiset rajan molemmin puolin, mutta suomalaiset lapset potivat jopa neljä kertaa niin paljon allergioita kuin venäläiset. Ilmeisesti suomalaisia herkistyttivät parempaan elintasoon liittyvät hygieenisemmät olot ja vähäisempi mikrobialtistus.

Navetasta terveyttä

Itärajan molemmin puolin maatilojen lapsilla oli selvästi vähiten allergioita ja astmaa. Sama ilmiö oli nähty jo aikaisemmin useissa tutkimuksissa Keski-Euroopassa.

Mikä tahansa maalaisympäristö ei silti takaa hyvää suojaa allergiasairauksilta. Parasta on varttua karjatilalla. Eikä vain varttua. Mitä varhemmin pääsee navettaan ja muihin eläinsuojiin, sitä vahvemmaksi suoja kehittyy. Se alkaa muodostua jo kohdussa.

Niin sanottu maatilavaikutus todettiin alkuaan Keski-Euroopassa juuri pienillä, perinteisillä perhetiloilla, joilla on monenlaisia elikoita ja perheen äiti osallistuu tilan töihin raskauden aikana ja pian synnytettyään. Lapsi pääsee jo jopa muutaman päivän ikäisenä mukaan lypsylle. Näillä tiloilla myös ihmisten ja eläinten asumukset ovat lähellä toisiaan.

Kaikki ei tutkituilla karjatiloilla tapahtunut terveysviranomaisten suositusten mukaan. Niillä käytettiin raakamaitoa, jota ei kaupan maidon tapaan ollut puhdistettu monista taudinaiheuttajista. Vaikka se on riskiravintoa, se samalla voi suojata runsaan mikrobikirjonsa ansiosta allergioiden ja astman kehittymiseltä.

Mikrobeja kuhisee myös karjatilan ilmassa. Suun ohella hengitys on toinen pääväylä, jonka kautta eläintilan pieneliöstö siirtyy ihmisiin. Monissa tutkimuksissa näytteitä on otettu lasten patjoilta, joilla on samoja bakteereja kuin eläinsuojissa. Sieltähän ne olivat vuoteisiin kulkeutuneetkin. Perinteisen maatilan pieneliöstöllä ei ole omaa karsinaa, vaan se levittäytyy joka nurkkaan.

Bakteeri ohjelmoi

Ravinnosta ja ympäristöstä vyöryvä mikrobivirta ohjelmoi lapsen kehittyvää immuunijärjestelmää, uskovat tutkijat.

Ihmisen immuunijärjestelmä jakautuu kemiallisiin sotajoukkoihin, joilla on eri kohteet. Tietyt solut ja molekyylit käyvät käsiksi bakteereihin, sieniin ja viruksiin. Allergiassa sitä vastoin on saanut ylikorostuneen roolin aselaji, joka on kehittynyt hyökkäämään loisia vastaan.

Maatilavaikutus vihjaa, että puolustusjärjestelmät eivät toimi toisistaan riippumatta. Näyttöä onkin siitä, että kun reipas mikrobialtistus herättää bakteeripuolustuksen, syntyy samalla vällittäjäaineita, jotka hillitsevät allergisen puolustusreaktion syntyä. Tällaisten välittäjäaineiden ansiosta mikrobialtistus pitää aisoissa allergiaa.

Vielä on epäselvää, tarvitaanko iso kirjo mikrobeja vai riittävätkö juuri tietyt mikrobit koulimaan immuunipuolustuksen terveeksi. Hiirikokeilla on zoomattu yksittäisiin mikrobeihin tai niiden osiin. Näitä ovat esimerkiksi tietynlaisten bakteerien solukalvon kappaleet eli endotoksiinit, joita esiintyy runsaasti maatiloilla eläinten lannassa ja rehussa.

Hiljattain ryhmä Ghentin yliopiston tutkijoita raportoi Science-lehdessä kokeistaan, joissa he ruiskuttivat hiirenpoikasten sieraimiin endotoksiineja kahden viikon ajan. Yhdellekään hiirelle ei kehittynyt astmaa, vaikka ne hengittivät ilmaa, jossa oli astmaa aiheuttavia pölypunkkeja. Sitä vastoin poikaset, joiden sieraimiin oli ruiskutettu vain neutraaleja molekyylejä, saivat astman oireita.

Ero näkyi myös elimistön puolustusaineissa. Endotoksiineja saaneiden hiirten keuhkojen epiteelisolut tuottivat vähemmän tulehdusmolekyylejä pölypunkkeja vastaan kuin verrokkieläinten. Allerginen reaktio oli siis vaimentunut.

Tutkijat löysivät muutakin. Allerginen reaktio sammui vain sellaisilla hiirillä, joilla oli A20-niminen entsyymi, muille kehittyi astma, vaikka ne olisivatkin saaneet endotoksiineja. Sama entsyymi ratkaisee ihmisilläkin, osoitti suuren lapsijoukon vertailu. Lapset, joilla entsyymi toimi perinnöllisistä syistä heikommin, saivat melkein kaksi kertaa todennäköisemmin astman kuin muut.

Jäljet johtavat synnytysosastolle

Maatila ei ole ainoa paikka, missä liikkuu tärkeitä bakteereita. Siksi on siirryttävä eurooppalaisilta maatiloilta puertoricolaiseen synnytyssairaalaan. Siellä on meneillään keisarileikkaus. Tällä kertaa ei mennä ihan tavallisen kaavan mukaan.

Äidin synnytyskanavaan pannaan runsas tunti ennen operaatiota harsokankaan kaistale. Sieltä liina kerää itseensä äidin mikrobeja, kuten maitohappobakteereja.

Vauva nostetaan ulos kohdusta. Vastasyntynyt, sikiövedestä vielä kiiltävä poika kiikutetaan hoitopöydälle. Siellä mikrobiologi Maria Dominguez-Bello pyyhkii vauvan suun ja koko vartalon kankaalla, joka kuhisee äidiltä kerättyjä bakteereja. Otteet ovat ripeitä, koska meneillään on bakteerien kilpajuoksu. Äidin synnytyskanavan bakteerit halutaan toimittaa lapsen elimistöön, ennen kuin sitä ehtivät vallata muut lajit, kuten iholla viihtyvät streptokokit.

Synnytyssalikohtaus on ihmisen mikrobeja käsittelevästä dokumentista, joka on ollut nähtävillä Yle Areenassa.

Dominguez-Bello on New Yorkin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan apulaisprofessori ja tutkii mikrobien yhteyksiä ihmisten terveyteen. Uusimmissa kokeissaan hän haluaa selvittää, voiko keisarileikkauksella syntyneelle lapselle taata samanlaisen bakteeriston kuin minkä luomureittiä syntyvä haukkaa sisäänsä puskiessaan äidin synnytyskanavan läpi.

Äskettäin julkaistut tulokset näyttävät lupaavilta. Vaginassa pidetyllä kankaalla tehdyn käsittelyn jälkeen keisarileikkauksella syntyneiden vauvojen mikrobikirjo tosiaan muistuttaa enemmän alateitse syntyneiden lasten mikrobikokoelmaa kuin ilman hoitoa. Kirjo jää silti yhä selvästi jälkeen monipuolisuudessa.

Synnytystapa voi ratkaista myös allergian ja astman kehittymisen. Niitä on nimittäin enemmän keisarileikkauksella syntyneillä ihmisillä kuin alateitse syntyneillä, ja syynä on todennäköisesti erilainen suolistomikrobikanta. Steriili leikkaus tarjoaa mikrobiologisesti köyhän alun elämälle.

”Riskielämänvaiheet ovat raskausaika, synnytys ja varhainen imeväisikä. Terveyden siemen istutetaan näinä aikoina”, sanoo Turun yliopiston lastentautiopin professori Erika Isolauri, joka on ryhmineen tutkinut mikrobien vaikutusta terveyteen.

Äidille terveellistä ruokaa

Lapsen suolistobakteerit alkavat muokkautua jo ennen syntymää. Istukassa ja lapsivedessä on mikrobeja, joiden koostumukseen vaikuttaa äidin terveys ja ravitsemus. Allergiariskiä lisää erityisesti äidin lihavuus raskauden aikana.

Synnytyksen jälkeen suoliston bakteerikantaa säätää ravinto, jota vauva syö. Terveellisintä ravintoa se saa äidin rinnasta. Rintaruokinta antaa suojaa allergialta, muun muassa sisältämiensä suotuisten bifidobakteerien ansiosta.

Rintamaito ei kuitenkaan ole standardoitu tuote, vaan aina yksilöllistä, tähdentää Isolauri. Sen laatuun vaikuttaa äidin ravinto ja terveys, mutta mitään vippaskonsteja ei tarvita.

”Kun on terve, normaalipainoinen, terveellistä monipuolista ruokaa nauttiva äiti, joka synnyttää alateitse, imettää ja välttää antibiootteja, siinä on terveyden hyvä startti”, Isolauri sanoo.

Virusinfektiot tekevät tuhoja

Jutussa on esiintynyt paljon loismatoja ja bakteereja, mutta myöskään viruksia ei pidä unohtaa, päinvastoin. Ennen kuin hygieniahypoteesi nousi valtapaikalleen, infektioiden uskottiin pikemminkin altistavan allergioille kuin suojaavan niiltä.

Nyt näyttää siltä, että etenkin virusinfektiot ovat palaamassa syytettyjen penkille. Varhaislapsuudessa sairastetut hengitystieinfektiot, kuten tuiki tavalliset rinovirus ja rsv, näet lisäävät allergiariskiä.

Mekanismia ei vielä täysin ymmärretä, kertoo Helsingin yliopiston professori ja lääkeyhtiö Astra Zenecan tutkimusjohtaja Outi Vaarala. Viitteitä on kuitenkin siitä, että allergioille ja etenkin astmalle synnynnäisesti alttiiden lasten immuunijärjestelmä toimii huonosti viruksia vastaan. Viruksen kohdatessaan ihmisen hengityselinten solut alkavat normaalisti syytää kiivaasti interferoni-nimistä proteiinia, joka rajoittaa virusten lisääntymistä. Joidenkin lasten solut sitä vastoin tuottavat liian vähän interferonia.

Virusinfektio voi olla yhteydessä allergian ja astman kehittymiseen kahdella tapaa. Toisaalta virukset pääsevät tekemään tuhoja hengityselinten epiteeli- eli pintakudoksissa, jolloin astma pääsee kehittymään helpommin. Vaurioituneen epiteelin läpi allergeenit tunkeutuvat syvemmälle kudokseen, missä herkistyminen pääsee vauhtiin. Toisaalta infektiot voivat muokata immuunijärjestelmää väärään suuntaan ja altistaa siten allergiselle reaktiotavalle.

Tauti huono lääke

Allergian eri selitykset edellyttävät erilaisia keinoja, joilla yliherkkyysepidemiaa voisi hillitä. Kukaan asiantuntija ei ehdota tietoista bakteeritautien sairastamista lapsuudessa allergiasuojan vahvistamiseksi. Yritys olisi turhan vaarallinen, epäluotettava ja epämiellyttävä. Vaarallista olisi myös siirtyä raakamaitoon ja elää ruokamyrkytyksen pelossa.

Entä suuri muutto takaisin maalle tervehdyttävien mikrobien sekaan? Ehdotus ei ole järin käytännöllinen. Lisähankaluutena on, että maatila-altistus estää parhaiten allergioita, kun se alkaa aivan pienestä pitäen. Ehdotuksen hyväksi on luettava parin vuoden takainen tanskalaistutkimus, jossa huomattiin, että karjatilatöihin ruvenneet nuoret aikuiset eivät herkisty uusille allergioille yhtä helposti kuin muut. Tosin tässäkin tutkimuksessa paras suoja oli niillä miehillä ja naisilla, jotka olivat viettäneet myös lapsuutensa karjatilalla.

Karjan pidon urbaani korvike voisi olla lemmikkien pito. Koirien ja kissojen suojasta allergiaa ja astmaa vastaan on tehty lukuisia tutkimuksia. Paha vain, että tulokset ovat ristiriitaisia eivätkä anna lopullista vastausta siihen, onko kotieläimestä tällaista terveyshyötyä. Siksi allergian ehkäisysuosituksissakaan ei oteta kantaa, kannattaako lemmikkejä ottaa vai ei.

Perheessä karvaisen lemmikin mikrobit todellakin siirtyvät lapsiin. Ristiriitaiset tulokset näiden mikrobien hyödystä johtuvat todennäköisesti siitä, että lemmikitkään eivät ole bakteeristoltaan samanlaisia.

”Eläinlääkärit tietävät kertoa, että puolet lemmikeistä on ylipainoisia ja niillä on allergiaa ja astmaa. Lemmikkieläimen kunto ratkaisee, millainen mikrobialtistus niistä välittyy”, Erika Isolauri sanoo.

Haaveena rokote

Monet tutkijat ovat miettineet jonkinlaisen rokotteen kehittämistä maatilan mikrobiologisista antimista. Sellainen olisi valikoiduista bakteereista tai niiden osista valmistettu uute annosteltuna lapsille, jotka kuuluvat riskiryhmään. Jonkinlaista mikrobisuihketta voisi myös ajatella levitettävän lastenhuoneen pinnoille, mistä vauvat ja taaperot imisivät sitä sisuksiinsa. Sen paremmin rokotteesta kuin suihkeesta ei tosin vielä ole tietoakaan.

Vaihtoehtoinen keino astmasuojan vahvistamiseksi tarjoutuu kenties Ghentin yliopiston löytämästä A20-proteiinista. Koska sen puute lisää allergian kehittymistä, sitä voisi tuottaa elimistöön lääkkeellä, esittää yksi tutkimuksen tekijöistä Science-lehdessä.

Yksi hygieniahypoteesin perustalta kehitetty ehkäisykeino on jo käytössä: hyötybakteerit eli probiootit, joita on Suomessakin tutkittu paljon. Näiden sijasta tai täydennyksenä voi käyttää prebiootteja eli ravintoa, jolla voi ruokkia hyviä bakteereja ja lisätä niiden kasvua.

Erilaisia bifido- ja maitohappobakteereita on jo pitkään ollut saatavilla niin tabletteina kuin maitotuotteiden ainesosana. Niitä raskauden ja imetyksen aikana nauttimalla äiti voi vähentää lapsen allergiariskiä. Myös lapselle itselleen voidaan niitä antaa. Katsaustutkimusten mukaan suoja ei ole kuitenkaan kovin suuri.

Probioottien terveysvaikutuksista on laaja tutkimusnäyttö, mutta Euroopassa tuotteita ei saa markkinoida terveysväittämällä. Vaikka tutkimukset ovat osoittaneet tietyn bakteerin hyödyt ja sitä on lisätty johonkin elintarvikkeeseen, tällä ei voi perustella sen terveysvaikutuksia. Se näet edellyttäisi, että terveyshyöty on osoitettu nimenomaan kyseisellä tuotteella. Teollisuus on Keski-Euroopassa vasta alkanut tehdä näitä tutkimuksia.

Apua omille soluille

Bakteerien säätämisen sijasta toinen taktiikka on käydä virusten kimppuun. Outi Vaarala pitää mahdollisena, että suolistomikrobit eivät muokkaakaan immuunijärjestelmää allergioiden suuntaan vaan että asia onkin päinvastoin. Jos ihmisellä on jo valmiiksi immuunijärjestelmä, joka altistaa hänet allergioille, hänen suolistonsa bakteerikanta muuttuu.

”Vielä ei ole osoitettu, kumpi on muna ja kumpi kana”, Vaarala sanoo.

Astmasuojaa haetaankin Astra Zenecassa käymällä käsiksi viruksiin. Jos kerran virusinfektio lisää astman riskiä, yritetään torjua se tauti ensin.

Yksi linja on kehittää lääkkeitä, jotka estävät virusten leviämistä vähän samaan tapaan kuin antibiootit torjuvat bakteereita. Toinen linja on vahvistaa ihmisen omaa interferonivastetta, jolloin ihmisen omat solut hyökkäävät viruksen kimppuun entistä tehokkaammin.

Järeämmätkin pieneliöt on otettu kokeiluihin. Idea on looginen: sikäli kuin allergiat ovat loispuolustuksen joutilaisuudesta johtuvaa hyökkäilyä vaarattomia aineita vastaan, annetaan loispuolustukselle oikeaa tekemistä. Jotkut uskalikot ovat tartuttaneet itseensä suolistomatoja allergian hoitoon, joskaan ei ennaltaehkäisyyn.

Suolistomadot kuitenkin vaarantavat itsessään kantajansa terveyden. Viisaampaa on odottaa, että tutkijat eristävät niistä molekyylejä, joita voimme käyttää immuunipuolustuksen uudelleen kouluttamiseen.

 

Lähes joka toinen lapsi potee

Kouluikäisistä jopa 40 prosenttia on herkistynyt allergeeneille. Aikuisista oireita on hieman harvemmilla eli 25 prosentilla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan astmaa sairastaa vajaat kymmenen prosenttia suomalaisista. Lisäksi viisi prosenttia kärsii ajoittain astman kaltaisista oireista.

 

 

Asevelvollisista näkyy, miten allergia ja astma ovat lisääntyneet jyrkästi 1960-luvulta lähtien.

 

 

Auttajat hoitavat puolustusta

Tavallisin allergian muoto on niin sanottu atooppinen allergia. Nimi atopia tarkoitti alun perin outoa tautia, jolla ei ole täsmällistä paikkaa, toposta. Nykyisin atopiasta puhutaan, kun keho tuottaa ylen paljon immunoglobuliini E -vasta-ainetta kohdatessaan harmittomia aineita, kuten siitepölyä. Tästä seuraa tulehdus.

Allergisen immuunijärjestelmä ei ole tasapainossa.

Elimistö suojautuu kolmella erityyppisellä immuunireaktiolla, jotka ovat saaneet nimensä niihin osallistuvien T-auttajasolujen mukaan. Th1-reaktio eliminoi bakteereja ja viruksia, Th2-reaktio torjuu loisia ja allergikolla allergeenejä ja Th17 omistautuu sieni-infektioille. Näiden lisäksi T-säätelysolut ohjaavat edellisten toimintaa. Vielä jokin aika sitten oppikirjoissa esiityivät Th1- ja Th2- solut. Nyt on tullut kaksi peluria lisää.

 

Yhä ajatellaan, että allergikon immuunipuolustus on kallistunut liiaksi Th2:n suuntaan. Uskotaan myös, että puolustuksen voi saada tasapainoon sopivalla suolistobakteeristolla. Bakteerit näet herättävät Th1-puolustuksen ja T-säätelysolut, jotka taas tuottavat allergista reaktiotapaa hiljentäviä välittäjäaineita.