Kun eläimet ja ihmiset kuolevat, niiden jäsenet kangistuvat. Miten kuolonkankeus eli rigor mortis syntyy?

 

 
Kuolonkankeus seuraa, kun elävä olento kuolee ja sen lihakset ovat käyttäneet kaiken energian.

Kuolonkankeus jäykistää lihakset

Ihmisen – tai muun eläimen – lihakset alkavat kangistua muutaman tunnin kuluttua kuolemasta, kun lihakset ovat käyttäneet kaiken energiansa. Lihakset käyttävät energiaa supistumiseen ja rentoutumiseen, mutta suurin osa kuluu rentoutumiseen.

Kun kaikki energiavarastot ovat huvenneet, ruumiin lihakset supistuvat, mistä seuraa jäykistyminen eli kuolonkankeus (tieteelliseltä nimeltään rigor mortis). Kankeus hellittää, kun lihakset alkavat mädäntyä.

Lihassolut koostuvat aktiiniksi ja myosiiniksi kutsutuista proteiinisäikeistä. Kun aktiini ja myosiini liukuvat toistensa lomaan, solu supistuu. Lepotilassa säikeet hylkivät toisiaan.

Supistuminen ja rentoutuminen seuraavat toisiaan niin kauan kuin solussa on energiaa mitokondrion tuottaman adenosiinitrifosfaatin (ATP) muodossa. Kun kuolleet solut eivät saa uutta energiaa, säikeet lukkiutuvat kiinni toisiinsa.

Elämä ei lopu heti, kun sydän lopettaa toimintansa

Kuolonkankeus syntyy kolmen neljän tunnin kuluttua siitä, kun sydän on pysähtynyt. Joissakin elimistön soluissa on kuitenkin elon merkkejä vielä senkin jälkeen