Työn puute ajaa bangladeshilaisia maailman vaarallisimmille työmaille, laivanromuttamoille. Lue lisää hengenvaarallisen työn seurauksista.

 

Bangladeshiin tuodaan laivoja purettavaksi joka puolelta maailmaa. Chittagongin rannikkokaistaleella on nyt 80 toiminnassa olevaa romuttamoa, ja lisää tulee joka vuosi.

Kaikki kiertoon

Kun laiva on ajettu rantaliejuun, sen sisältämä dieselöljy, moottoriöljy, palonsuoja-aineet ja muut nesteet kerätään talteen ja myydään. Sitten puretaan koneisto, kalusteet ja helat. Kaikki irrotetaan ja myydään purkutavarakauppiaille. Yli 90 prosenttia kustakin aluksesta kierrätetään.

Kun laivasta on jäljellä pelkkä teräsrunko, Bangladeshin köyhimmistä osista kotoisin olevien työläisten armeijat paloittelevat rungon asetyleenipolttimilla. Lastaajaryhmät raahaavat palat pois rannasta sulatettaviksi, ja sulasta massasta valssataan harjaterästä.

 

Työturvallisuus retuperällä

”Se kuulostaa ihan hyvältä liiketoiminnalta, kunnes huomaa myrkyt, joita toiminnasta kertyy maaperäämme”, sanoo Shipbreaking Platform -järjestöä edustava kansalaisaktivisti Muhammed Ali Shahin. ”Tai kunnes tapaa nuoria leskiä, joiden miehet murskautuivat putoavien teräskappaleiden alle tai tukehtuivat laivan sisuksiin.”

37-vuotias Shahin on tehnyt jo 11 vuotta työtä sen eteen, että tietoisuus näillä työmailla raatavien miesten ahdingosta kasvaisi.

Shahin painottaa ymmärtävänsä, että hänen maansa tarvitsee kipeästi laivaromuttamoalan työpaikkoja. ”En vaadi romuttamisen lopettamista”, Shahin sanoo. ”Se pitää vain tehdä puhtaammin ja turvallisemmin, ja työntekijöitä pitää kohdella paremmin.”

Länsimaiden on kannettava vastuunsa

Shahinin kritiikki ei kohdistu pelkästään Bangladeshin laivaromuttamoihin. ”Ette te länsimaissa anna laivaromuttamojen saastuttaa rantojanne. Miksi sitten hyväksytään se, että köyhät ihmiset purkavat teidän hylkäämiänne laivoja täällä henkensä kaupalla?”