Mies masentuu harvemmin kuin nainen,Tilastojen mukaan sairaus on naisilla kaksi kertaa yleisempi.

 

Mitään romahdusta ei ole tapahtunut. Häiriö on hitusen yleistynyt, mutta hoitokin on parantunut.

Yhä useampi opiskelija kärsii mielenterveysongelmista, otsikoi Helsingin Sanomat syyskuussa 2015. ”Opiskelijat ovat entistä ahdistuneempia”, kertoi jutussa mielenterveystyön johtava lääkäri Pauli Tossavainen.

Väitteitä perusteltiin sillä, että mielenterveystyöntekijöiden luona on käyty aiempaa enemmän ja käyntejä on jouduttu jonottamaan entistä pitempään.

Vastaavia uutisia on julkaistu sanomalehdissä taajaan ainakin 1990-luvulta asti. Niin opiskelijoiden kuin koko väestönkin mielenterveys on suorastaan romahtamassa, jos uskoo oikeaksi kuvan, jota media on vuodesta toiseen pönkittänyt.

Palveluiden kysynnän lisääntymisestä ei kuitenkaan voi noin vain päätellä, että sairaudet olisivat yleistyneet.

”Palvelujen käyttö ei kerro mitään varmaa sairastavuudesta”, sanoo Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila.

”Esimerkiksi sairaansijojen vähentyminen, diagnostiset käytännöt, sairauksien tunnistaminen ja palvelujen kysyntä vaikuttavat käyttöön niin paljon.”

Nykyisin saa masentua

Muutama vuosi sitten Suomessa huoletti erityisesti mielenterveysongelmien yleistyminen työkyvyttömyyseläkkeiden perusteena. Eläkeilmiö oli todellinen, mutta silloinkin harhauduttiin heti olettamaan, että mielenterveyden häiriöt olisivat yleistyneet.

Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugk viittaa psykiatrian emeritusprofessorin Jouko Lönnqvistin taannoisiin artikkeleihin Lääkärilehdessä. Niiden mukaan masennus ei ole Suomen väestössä lisääntynyt. Sen sijaan on lisääntynyt herkkyys diagnosoida potilas masentuneeksi tai jäädä masennuksen vuoksi sairauslomalle.

Tämä johtuu Schugkin mukaan ainakin siitä, että nyt on sosiaalisesti hyväksytympää sairastaa masennusta kuin aiemmin.

”Toisaalta työelämässä vaaditaan yhä enemmän kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja, joita masentuneella on heikonlaisesti. Masennus on tietotyössä invalidisoivampaa kuin vaikkapa rutiininomaisessa siivoustyössä.”

Kuitenkin työkyvyttömyyden syynä masennus on itse asiassa viime aikoina vähentynyt. Schugkin mukaan tämä johtunee pitkälti toimintakäytäntöjen muutoksesta ja pitkien sairauslomien välttämisestä.

Tilastoja luettava taiten

Suomalaisten mielenterveys- ja päihdehäiriöiden trendeistä julkaistiin vuoden 2015 lopulla katsaus, jonka kirjoitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Jaana Suvisaari.

Mielenterveyden häiriöitä voi kartoittaa kansallisista rekisteritiedoista ja väestötutkimuksista. Suvisaaren mukaan kaikkien lähteiden käyttökelpoisuudessa on rajansa.

Turhan synkän kuvan voi saada, jos katsoo vain lääketilastoja.

”Rekisteritiedot kuvastavat pääosin hoitoon hakeutumista ja hoitoa. Siten esimerkiksi masennuslääkkeiden käytön lisääntyminen voi heijastaa avun saannin ja hoidon tehostumista, ei masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden yleistymistä”, Suvisaari kirjoittaa.

Toisaalta suomalaisten mielenterveyden kehityksestä voi saada turhan ruusuisen käsityksen, jos katsoo vain itsemurhatilastoja.

Itsemurhat lisääntyivät 1980-luvun kasinotaloudessa, vaikka ainakin aineellisesti suomalaisten elinolot paranivat tuolloin huimasti. Laman aikana 1990-luvulla itsemurhakuolleisuus kääntyi laskuun, eikä takapakkia ole otettu 2000-luvullakaan. Vuonna 1990 itsemurhaan kuoli sataatuhatta asukasta kohden 30,5 ihmistä mutta vuonna 2013 enää 16,3.

Suvisaaren mukaan itsemurhien väheneminen ei välttämättä johdu itsemurhaan altistavien mielenterveyshäiriöiden vähenemisestä. Se voi olla merkki hoidon paranemisesta ja itsemurhamenetelmien, kuten lääkkeiden, saatavuuden rajoituksista.

Arkaluonteista ei kerrota

Kyselylomakkein tai haastatteluin tehdyt väestötutkimukset antavat Suvisaaren mukaan parhaimmillaan hyvän kuvan väestön terveydestä ja hyvinvoinnista. Viime vuosina kansalaisten kiinnostus on kuitenkin vähentynyt.

Vastaamatta jättävät muita useammin ne, joilla on ollut hoitojaksoja vakavien mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Vastaamattomuutta voi Suvisaaren mukaan ottaa huomioon tilastotieteellisin erityismenetelmin, mutta tiedon puuttumista ei koskaan voi täysin korjata.

”Toinen rajoitus on, että tieto mielenterveydestä perustuu henkilön joko kyselylomakkeella tai haastattelussa antamiin tietoihin, ja väärinymmärrykset tai haluttomuus paljastaa arkaluonteisiksi koettuja ongelmia saattavat vaikuttaa vastauksiin”, Suvisaari kirjoittaa.

Väestötutkimukset keskittyvät yleisimpiin ja suhteellisen helposti arvioitaviin ongelmiin, kuten mieliala-, ahdistuneisuus- ja päihdehäiriöihin. Siksi esimerkiksi persoonallisuushäiriöiden, kuten narsistisuuden ja pakko-oireisuuden, esiintyvyydestä on paljon vähemmän tietoa.

Lääkkeet suositumpia

Masennus todella näyttäisi yleistyneen räjähdysmäisesti, jos sitä voisi luotettavasti mitata lääkityksen käytöstä.

Depressiolääkkeistä Kelan korvauksen saaneiden vuosittainen määrä nousi vuosina 1994–2013 huomattavasti kaikissa ikäryhmissä. Työikäisillä ja 65 vuotta täyttäneillä depressiolääkkeiden käyttö oli runsaimmillaan vuonna 2011, jolloin lääkitystä oli ottanut 9,5 prosenttia työikäisistä ja 12,1 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä. Nuorilla käyttö oli vähäisempää mutta yleistyi koko tarkastelujakson ajan.

Ei ole ihme, että masennuksen lääkehoito yleistyi juuri 1990-luvulta alkaen. Silloin tulivat aiempaa paremmat masennuslääkkeet: selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät eli ssri:t.

Depression lääkehoidon vallankumous alkoi fluoksetiinista, jonka myynti käynnistyi kauppanimellä Prozac Yhdysvalloissa joulukuussa 1987. Elokuussa 2001 sen yhdysvaltalainen patenttisuoja raukesi ja myyntiin tulivat halvat rinnakkaislääkkeet. Se kannusti käyttöä entisestään.

Lääkäriseura Duodecimin Terveyskirjaston mukaan ssri-lääkkeiden suosio perustuu yksinkertaiseen annostukseen, vähäisiin haittavaikutuksiin ja vähäiseen myrkyllisyyteen yliannoksina. Lisäksi ssri:t hoitavat myös masennustiloihin usein kytkeytyviä paniikkihäiriöitä, pakkoneurooseja ja syömishäiriöitä sekä erilaisia ahdistuneisuus- ja pelkotiloja.

Suvisaaren mukaan ainakin nuorten aikuisten masennushoito on laadultaan parantunut. Tämä näkyy, kun vertaa 2000-luvun puolivälissä kerättyä tutkimusaineistoa aiempiin saman ikäryhmän tutkimuksiin.

”Suuri osa masennuslääkkeiden käytön kasvusta heijastaneekin hoidon tehostumista”, hän toteaa.

Naiset masentuneempia

Masennuksen yleistymistä eivät siis luotettavasti osoita sairauspäivärahakaudet, työkyvyttömyyseläkepäätökset, depressiolääkityksen käyttö tai psykoterapian kysyntä. Muiden tutkimusmenetelmien mukaan depressio ei lisääntynyt 1980- ja 1990-luvuilla.

Suvisaaren mukaan Suomessa on kuitenkin viitteitä siitä, että 2000-luvulla masennushäiriöt todella olisivat yleistyneet. Niiden määrää yli 30-vuotiailla kartoitettiin Terveys 2000- ja Terveys 2011 -tutkimuksissa.

”Tulosten mukaan masennushäiriöt ovat yleistyneet naisilla. 12 viime kuukauden aikana masennusjakson oli sairastanut 9,5 prosenttia naisista vuonna 2000, ja vuonna 2011 luku oli noussut 12,4 prosenttiin”, Suvisaari kirjoittaa.

Miehilläkin masennusjakson sairastaneiden osuus oli noussut 4,9 prosentista 6,5 prosenttiin, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Masennusjaksot olivat näiden tutkimusten mukaan yleisimpiä 30–44-vuotiailla naisilla. Masennusoireiden yleistyminen havaittiin myös 14–16-vuotiailla tytöillä Kouluterveyskyselyssä vuosina 2000–2011.

”Toisenlainen tulos on saatu Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen -tutkimuksessa, jossa viimeisen kuukauden aikana koettu unettomuus tai masentuneisuus on 2000-luvun alusta pikemminkin hieman vähentynyt”, Suvisaari kirjoittaa. Hänen mukaansa masennuksen lisääntymiseen viittaavat tutkimukset ovat kuitenkin menetelmiltään luotettavampia.

Joka tapauksessa yleiskuva suomalaisten mielenterveyden tilasta on varsin hyvä. Masennus voi olla hieman yleistynyt, mutta toisaalta sen hoito on paljon paremmalla tolalla kuin sukupolvi sitten.