YK:n järjestö Unesco on nostanut Wienin kahvilat kulttuurin valiojoukkoon hyväksymällä ne luetteloonsa maailmaa rikastuttavista kulttuuri-ilmiöistä. Ne ovat samaa luokkaa kuin brasilialainen samba, Välimeren keittiö ja kiinalainen kalligrafia. Eikä arvostus perustu vain Wienin konditorioiden erinomaisiin leivonnaisiin vaan myös siihen, mitä niiden kanssa juodaan – tietenkin kahviin.

Wienin kahvilat kuuluvat myös Euroopan vanhimpiin. Kahvi tuli Turkista ja saapui ensimmäiseen eurooppalaiseen kaupunkiin, Venetsiaan, vuonna 1645. Hieman myöhemmin samalla vuosisadalla se ehti Wieniin. Sikäläinen legenda kertoo, että kun turkkilaisten oli pakko lopettaa Wienin piiritys ja vetäytyä pois, he jättivät taistelukentälle säkeittäin kahvipapuja. Itävaltalaiset keksivät heti, miten niitä saattoi käyttää.

1830-luvulla ilmestyi kuvaan kahvilaji, jota yhä pidetään kaikkein luonteenomaisimpana Wienin kahviloille. Se sai oikeastaan nimen Mischung, joka tarkoittaa sekoitusta, mutta nimen piti olla ranskaa ja kuulostaa hienolta, joten päädyttiin nimeen Melange (ranskalaisittain kirjoitettuna mélange). Se koostuu vahvasta kahvista ja lämpimästä maidosta, ja sen pinnalla on vaahdotettua maitoa. Se muistuttaa aika paljon italialaisten cappuccinoa, mutta siitä itävaltalaiset kahvintuntijat eivät ole tietävinään. He myös rypistävät kulmiaan sveitsiläisten kafi melangelle – koska sveitsiläiset lisäävät sen pinnalle kermavaahtoa. Ranskalaisten café au lait on myös sukua Melangelle, samoin alankomaalaisten koffie verkeerd – mutta Melange on silti jotain aivan muuta, koska siihen sisältyy ylen määrin kansallista ylpeyttä.