Tiedotusvälineiden otsikoihin pääsevät yleensä vain laajat öljykatastrofit. Meriin valuva öljy on kuitenkin usein peräisin aivan muualta kuin suuronnettomuuksista. Ohessa esitellään kolme yllättävää öljysaasteen lähdettä.

Raakaöljyläiskää ympäröi helmiäistä muistuttava hohde Meksikonlahden vedessä.
 
Raakaöljyläiskää ympäröi helmiäistä muistuttava hohde Meksikonlahden vedessä.

Otsikoihin nousevat onnettomuudet tuottavat vain pienen osan kaikesta merien öljysaasteesta. Tutkijoiden mukaan monille muille saastumisen lähteille, kuten autojen öljyvuodoille, ei uhrata juuri minkäänlaista huomiota.

Pohjois-Amerikkaa ympäröiviin meriin päätyy ihmisen toiminnan tuloksena miljoonia litroja öljyä vuosittain. Vain 8 prosenttia tästä määrästä on lähtöisin vuotavista öljytankkereista tai öljyputkista. Tämä käy ilmi kirjasta "Oil in the Sea III", jonka Yhdysvaltain tiedeakatemian alainen Yhdysvaltain kansallinen tutkimusneuvosto julkaisi vuonna 2003. Kirjaa pidetään öljyvuotoja koskevien tietojen luotettavimpana kokoelmana.

Suurin osa öljysaasteesta ”on aivan muuta kuin kuvat tervan peittämistä rannoista ja tervaan juuttuneista sorsista”, sanoo David Valentine, Santa Barbarassa toimivan Kalifornian yliopiston biogeokemisti.

Alla kolme lähes huomiotta jäänyttä lähdettä, joista Pohjois-Amerikan merialueiden öljysaaste on peräisin.

1. Luonnollinen tihkuminen

Öljyn luonnollinen tihkuminen mereen maanpinnan alla muodostaa Yhdysvaltain tiedeakatemian mukaan öljyn arvioidusta kokonaismäärästä Pohjois-Amerikan vesialueilla 60 prosenttia ja maailmanlaajuisella tasolla 40 prosenttia.

Tihkumista tapahtuu silloin, kun – vettä kevyempi – öljy päätyy merenpohjan kalliomuodostumista suuren paineen vuoksi vesipatsaaseen.

 

Santa Barbaran edustalla Kaliforniassa öljyä tihkuu päivittäin 20–25 tonnia merenpohjan repeämistä. Määrä on suurimpia maailmassa. David Valentine, joka tutkii Santa Barbaran rannikon öljyvuotokohtia, huomauttaa, että meribakteerit, jotka ovat erikoistuneet tietynlaisiin öljymolekyyleihin, käyttävät suuren osan luonnollisesti esiintyvästä öljystä ravinnokseen.

Mutta ”paikoissa, missä öljyä ei tihku luonnostaan, eliöillä ei ole ollut mahdollisuutta sopeutua siihen ja siksi ne reagoivat toisin, jos tapahtuu öljyvuoto tai viemäriputkesta vuotaa öljyä”, sanoo John Farrington, geokemisti ja Yhdysvalloissa Massachusettsissa toimivan Woods Holen merentutkimuslaitoksen entinen dekaani.

2. Autot ja muut maa-ajoneuvot

”Varsin iso ongelma”, toteaa David Valentine, on maanteillä ja muilla pinnoilla oleva öljy, joka rankkasateella huuhtoutuu mereen.

Useimmista autoista tippuu öljyä maahan, yleensä kovalle betonille tai asfaltille, ja lopuksi öljy päätyy mereen. Kuivilla seuduilla, kuten Kaliforniassa, öljyä ehtii sateiden välillä kasaantua asfaltille ja kun lopulta sataa, vesi huuhtoo suuria määriä öljyä mereen.

”Osaamme nykyään paljon paremmin kierrättää moottoriöljyä kuin 40–50 vuotta sitten”, sanoo John Farrington Woods Holen tutkimuslaitoksesta. ”Joka puolella maata on hulevesikaivojen kohdalla kylttejä, joissa sanotaan ’älä kaada tänne öljyä, se päätyy mereen’. Tässä suhteessa saastuminen on siis vähäisempää.”

Farrington painottaa kuitenkin sitä, että monista henkilöautoista ja rekoista yhä tihkuu pikkuhiljaa asfaltille öljyä, joka sitten päätyy saastuttamaan meriä.

Ei ole mikään yllätys, että tähän pikku tippa kerrallaan tapahtuvaan saastumiseen ei kiinnitetä lainkaan niin paljon huomiota kuin esimerkiksi Galvestoninlahden öljyvuotoon [maaliskuussa 2014], joka oli paljon helpommin paikannettava ja näkyvä, toteaa David Valentine.

Maalta huuhtoutuva öljysaaste on ”monimutkainen asia, koska se voi jäädä [mereen] ja liikkua veden ja sedimenttien välillä, [minkä vuoksi sitä on] hankalaa jäljittää tehokkaalla tavalla.”

Kuuma keskustelunaihe onkin se, miten nämä jatkuvat öljypulssit vaikuttavat ympäristöön ja sen asukkaisiin, Valentine jatkaa. Tutkijat tietävät, että suora öljylle altistuminen aiheuttaa terveyshaittoja eläimille, mutta pienten, toistuvasti esiintyvien öljymäärien vaikutusta luontoon ei niinkään tunneta, hän sanoo.

3. Huviveneet

Huvialuksilla, kuten veneillä ja vesiskoottereilla, ajelevat ihmiset valuttavat usein öljyä mereen.

”Kyse on yleensä virheellisestä käytöstä, inhimillisestä erehdyksestä tai puuttuvasta valmistautumisesta [tai] kokemuksesta. Hyvin usein myös yksinkertaisesti välinpitämättömyydestä”, sanoo Aaron Barnett. Hän työskentelee huviveneasiantuntijana Washington Sea Grantissa, joka on Washingtonin osavaltiossa toimiva merentutkimuksen ja valistuksen yhteistyöelin.

”[Huviveneilijät] eivät vain ajattele asiaa. Heidän tarkoituksenaan on pitää hauskaa, heille on tärkeää vapaa-aika ja rentoutuminen. … Siitä seuraa, että tiettyihin asioihin, kuten esimerkiksi moottorin kunnolliseen huoltoon, ei viitsitä kiinnittää huomiota.”

Aaron Barnett lisää, että veneenomistajat haluavat saada tankkinsa täpötäyteen, samoin kuin he täyttäisivät auton tankin, ja kuumana päivänä polttoaine laajenee ja sitä vuotaa ulos venttiilin läpi.

Ja samoin kuin maalta tapahtuvia öljyvuotoja myös huviveneiden vuotoja on ”vaikea jäljittää, koska noin 80:tä prosenttia öljyvuodoista ei ilmoiteta, joten käytännössä ei ole oikein mitään mahdollisuutta tietää”, miten laajalti niitä tapahtuu, Aaron Barnett jatkaa.

Kaiken kaikkiaan, Barnett sanoo, Yhdysvaltain Ympäristönsuojeluvirasto (Environmental Protection Agency, EPA) ”pitää pienten öljyvuotojen ongelmaa hiipivänä kuolemana”.