Ihminen on kesyttänyt eläimiä vuosituhansien ajan omaksi hyödykseen ja ilokseen. Onko eläinten villeys kirjoitettu geeneihin?

 

Mikä saa eläimen kesyyntymään?

Ihminen on kesyttänyt eläimiä vuosituhansien ajan. Jalostuksessa on valittu ja risteytetty yksilöitä, jotka ovat vähiten aggressiivisia ihmistä kohtaan. Jalostusvalinnan tuloksena eläinten perimä muuttuu, kunnes lopulta syntyy uusia rotuja ja jopa lajeja, jotka soveltuvat paremmin yhteiseloon ihmisen kanssa.

Geenitekniikkaa käytetään nykyään perinteisen jalostuksen ohella nopeuttamaan lajin kesyyntymisen ja muiden jalostustavoitteiden, kuten tautien vastustuskyvyn tai tuotantotehokkuuden saavuttamista. Saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset tutkijat ovat nyt julkaisseet ensimmäisiä tutkimustuloksia eläinten kesyyteen vaikuttavista geeneistä. Tutkijat onnistuivat paikantamaan geenialueet, jotka ratkaisevat, miten hyvin eläin tulee toimeen ihmisen kanssa.

 

Jo lähes 40 vuotta sitten alettiin etsiä geenejä, jotka vaikuttavat eläimen käyttäytymiseen ihmistä kohtaan. Siperialaiset tutkijat pyydystivät vuonna 1972 Novosibirskissa tutkimustarkoitukseen villejä rottia.

Eläimet jaettiin käyttäytymisen perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä oli ihmisiin ystävällisesti suhtautuvia rottia, toisessa taas aggressiivisesti käyttäytyviä, raapivia ja purevia yksilöitä. Seuraavina vuosina eläinten annettiin häiriöttä lisääntyä kummankin ryhmän sisällä. Erilaiset käyttäytymistavat voimistuivat seuraavissa sukupolvissa.

Yli 60 sukupolven jälkeen ystävällismielisten rottien jälkeläiset olivat täysin kesyjä. Ne antoivat koskea itseensä, ja niitä saattoi nostella, eivätkä ne osoittaneet minkäänlaisia aggressioita ihmisiä kohtaan.

Tutkijat pyrkivät paikantamaan rauhanomaisten rottien kesyydestä vastuussa olevat geenialueet risteyttämällä ensimmäisen ryhmän rottia aggressiivisten kanssa. Jälkeläisiä tutkittaessa tunnistettiin kaksi perimän aluetta, jotka mahdollisesti vaikuttavat eläinten käyttäytymiseroihin.