Millä tavalla nykyiset avaruuspuvut eroavat 1960- ja 1970-luvun Apollo-lennoilla käytetyistä?

 

 

Kun Nasan Apollo-ohjelmassa päästiin Kuuhun 1969, astronautit käyttivät heille räätälöityjä avaruuspukuja, joiden suunnittelussa oli otettu huomioon erityisesti kuukävelyn vaatimukset. Avaruuspuku suojasi astronauttia Kuun pinnan erittäin matalalta paineelta, ja sen sisäinen jäähdytysjärjestelmä esti liiallisen lämpenemisen kirkkaassa auringonpaisteessa. Lisäksi tukeva puku kesti mikrometeoroideja.

Avaruuspuku suunniteltiin joustavaksi, jotta astronautit pystyisivät liikkumaan lähes normaalisti, käyttämään tutkimusvälineitä ja keräämään näytteitä. Vaikka painovoima Kuussa on vain kuudesosa Maassa vallitsevasta, avaruuspuvuista tehtiin suhteellisen kevyet. Niiden kokonaispainoksi tuli suunnilleen 82 kiloa, kun mukaan lasketaan selkäpakkaus, jossa oli hengitysilman lisäksi erilaisia varusteita.

Puvusta on tullut joustavampi ja mukavampi

Avaruuspukuja on sittemmin kehitetty, ja niistä on tullut joustavampia ja mukavampia. Etenkin käsineitä on parannettu monin tavoin, jotta niillä olisi helppo käsitellä myös pieniä esineitä ja kappaleita.

Kuulentojen jälkeen avaruuspuvun paino on menettänyt merkitystään, sillä avaruusaluksilta ja -asemilta tehtävät kävelyt tapahtuvat painottomassa tilassa. Nykyään kansainvälisen avaruusaseman ISS:n ulkopuolisissa tehtävissä käytettävät avaruuspuvut ovat selvästi raskaampia kuin Apollo-astronauttien avaruuspuvut, sillä ne painavat noin 145 kiloa.

Avaruuspukuja ei valmisteta enää vain yhtä käyttäjää ja käyttötarkoitusta varten. Niissä on kierrätettäviä osia, joista on useita eri kokovaihtoehtoja. Kokonaisuus kootaan niistä käyttäjän mittojen mukaan niin, että avaruuspuvusta tulee sopiva.

 

1969: Apollo-avaruuspuku tehtiin kuukävelyä varten

 

astro_small_0.jpg

 

Paino: 82 kg.
Kypärässä oli monta eri kerrosta: ulkokuori, aurinkosuoja ja eriste.
Selkäpakkaus oli vahvistettu teräksellä, jotta avaruuden pienet kappaleet, mikrometeoroidit, eivät puhkaisisi sitä.
Käsineet oli tehty valamalla metallista astronauttien käsimuottien avulla. Ne olivat jäykät. Silikonisormenpäät helpottivat jonkin verran välineiden käyttöä.
Puku koostui kaikkiaan 17 kerroksesta. Sen säteilyltä ja mikrometeoroideilta suojaava osa sisälsi kaksi teflonkuorta.

Vuoden 2014 avaruuspuku pursuaa tekniikkaa

 

astro_small_1.jpg

 

Paino: 145 kg.
Kypärä on varustettu valaisimin. Sen silmikossa on ohut kultakalvo, joka suojaa silmiä kirkkaalta auringonvalolta.
Selkäpakkaus sisältää hengitysilmaa ja elintärkeitä varusteita, kuten hiilidioksidia poistavan suodattimen.
Käsineet joustavat. Niillä on mahdollista käsitellä myös pieniä esineitä ja kappaleita.
Avaruuspuvun 13 kerrosta suojaavat käyttäjää kylmyydeltä ja säteilyltä. Valoa heijastava valkoinen ulkopinta estää auringonpaistetta nostamasta lämpötilaa liikaa.
Alusvaatteissa on vesikiertoinen jäähdytysjärjestelmä. Avaruuslentäjä voi itse säätää veden lämpötilan ohjausyksiköstä.
Ohjausyksikön kautta avaruuslentäjä pystyy säätelemään puvun eri toimintoja ja ominaisuuksia.