1900-luvun puoliväliin asti oli tavallista, että Atlantin ylittävät lennot tehtiin suurilla vesitasoilla. Kylmänä talvipäivänä yksi niistä laskeutui vuonoon Foynesin edustalle, lähelle irlantilaista Shannonin kaupunkia. Kone oli lentänyt 18 tuntia New Yorkista, ja matkustajat olivat viluisia ja uupuneita. Se ei juuri asiaa auttanut, että heidät kuljetettiin vielä avoimissa jollissa viimeinen etappi satamalaiturilla sijaitsevaan terminaaliin.

Siellä heitä odotti Joseph Sheridan. Hän oli kokkina pienessä ravintolassa, joka oli matkustajien ensimmäinen kohtaaminen Irlannin kanssa, ja hän tiesi, että nyt tarvittiin lämmintä juotavaa. Tee, jota irlantilaiset itse joivat, ei oikein kelvannut yhdysvaltalaisille, joten hänellä oli tapana valmistaa hyvät kupilliset kahvia.

Kun sää oli oikein hyytävän kylmä, irlantilaisilla oli tapana lorauttaa teehen tilkka viskiä. Tästä innoittuneena Sheridan kaatoi viskiä amerikkalaisille tarjoamaansa kahviin. Heidän kasvonsa alkoivat heti loistaa ilosta ja hämmästyksestä, ja Sheridan tiesi osuneensa naulan kantaan.

Kymmenen vuotta myöhemmin yksi matkustajista, Stanton Delaplane, istui ystävänsä Jack Koepplerin seurassa kotona Kaliforniassa. Koeppler omisti ravintola Buena Vistan San Fransiscossa, ja he yrittivät yhdessä valmistaa irlantilaista kahvia. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja he olivat jo luovuttamaisillaan, mutta päättivätkin sitten matkustaa Shannoniin, jonne sillä välin oli rakennettu jo oikea lentoasema.

Shannonissa miehet huomasivat saavansa aikaan oikean maun käyttämällä aitoa irlantilaista viskiä, ja sitä he toivat mukanaan kotiin. Buena Vista tuli pian tunnetuksi Irish Coffeestaan, ja sieltä juoma levisi muuhun maailmaan. Nykyäänkin Buena Vistassa tarjoillaan päivittäin noin 2 000 kuppia Irish Coffeeta.