Kuvanveistäjän tulkinta neandertalinihmisestä.
 

Uusi tulkinta neandertalien asuinpaikoilta löytyneistä esineistä viittaa siihen, että sukulaisemme taisi tulenteon.

Neandertalinihmisen tiedetään käyttäneen hyväkseen tulta, mutta ei tiedetä, osasivatko he sytyttää sen itse. He saattoivat ottaa tulen vaikkapa salaman sytyttämistä puista. Mutta jos uusi tulkinta neandertalien asuinpaikoilta löytyneistä esineistä pitää paikkansa, he osasivat tehdä tulen omin neuvoin.

Esineet ovat mangaanidioksidikiviä. Ne ovat peräisin Etelä-Ranskassa sijaitsevalta Pech-de-l’Azé I:n kaivauspaikalta, jonka löydökset ovat 50000 vuoden takaa. Mangaanidioksidia on alueen kalkkikivimuodostumissa runsaasti.

Aiemmin arkeologit arvelivat, että neandertalit käyttivät mustanpuhuvaa mangaanidioksidia väriaineena, jolla koristelivat vartaloaan. Tähän ei olisi kuitenkaan tarvittu mangaanidioksidia, väittävät uuden tulkinnan esittäjät Scientific Reports -lehdessä.

Koristeluun oli tarjolla kätevämpääkin värimateriaalia, nimittäin nuotioiden hiilenpaloja ja nokea.

Neandertalit näyttivät niin ikään suosivan juuri mangaanidioksidia, vaikka saatavilla oli muitakin mangaanioksideja, joita olisi yhtä lailla voinut käyttää kehon värjäämiseen.

Joissakin kaivauspaikan mangaanidioksidimurikoissa on raapimisen jälkiä. Tutkijat uskovatkin, että kivistä raaputettiin jauhetta sytytysaineeksi.

Polttokokeissa kävi ilmi, että mangaanidioksidilla sirotellut puulastut syttyvät jo 250 celsiusasteessa, kun pelkät lastut tarvitsevat 350 asteen kuumuuden. Mangaanidioksidijauhe olisi siis helpottanut neandertalien tulentekoa. Kenties siis he käsittelivät puutikun jauheella ja sytyttivät sen sitten iskemällä kipinää.