Vanhempienkin sopii miettiä, miten palkita lasta koti- ja koulutöistä.

Usein on, mutta hyvä kateuskin tuottaa tulosta.

Jos ihmisen haluaa saada tekemään jotain, mitä hän ei muuten tekisi, raha on keinoista parhaita. Raha on universaali kannustin, mutta aina se ei saa ihmisestä parasta irti. Kun pelissä on isot panokset, pelko epäonnistumisesta ottaa kohtalokkaasti vallan, päättelevät Duke-yliopiston Dan Ariely ja hänen työtoverinsa.

Tutkijat antoivat koehenkilöilleen erilaisia tehtäviä ja tarjosivat niistä erisuuruisia palkkioita. Kun tehtävä koostui mekaanisesta näppäimistön näpytyksestä, tulos parani palkkion kasvaessa. Kun homma kysyi ajatustyötä, iso palkkio jähmetti älyn ja suoritus huononi.

Ihmisellä on Arielyn mukaan ihanteellinen virittyneisyyden tila, jossa hän toimii parhaiten. Isot panokset voivat kiihdyttää liikaa ja johtaa yliyrittämiseen.

Raha voi tappaa tekemisen ilon

Tero harrastaa ristikoita. Se on hänestä hauskaa ja kiinnostavaa. Jos hän alkaisi saada vähän rahaa niiden ratkomisesta, into lopahtaisi. Kiinnostus voidaan tappaa pienillä palkkiolla, osoittavat lukuisat tutkimukset, joita on tehty sisäisen motivaation sammuttamisesta. Esimerkiksi vapaaehtoistyön halut voivat vähetä palkkioista.

Vanhempienkin kannattaa miettiä, miten palkita lasta koti- tai koulutöistä. Rahalla saattaa pilata maun siitä, minkä lapsi tekee muutenkin.

Työelämästä on toisenlaisia havaintoja. Rahallisilla kannustimilla on pystytty parantamaan sisäistä motivaatiota. Töissä raha ei ole samalla tavalla ulkoinen asia. työtähän tehdään paljolti rahan takia. Palkka viestii myös arvostuksesta.

Arvostettu maksaa samalla mitalla

Raha haiskahtaa matalamieliseltä materialismilta. Se voi kuitenkin henkiä myös ylevämpiä asioita, kuten hyväntahtoisuutta. Jos työntekijä kokee, että yritys on antelias häntä kohtaan, myös hän haluaa olla antelias työnantajaansa kohtaan. Silloin hän antaa itsestään enemmän.

Tunne perustuu vastavuoroisuuden logiikkaan, esittää taloustieteilijä Ernst Fehr. Ihmiset vastaavat samalla mitalla kuin heitä kohdellaan: hyvään hyvällä ja vihamielisyyteen vihamielisyydellä. Kohtelemalla hyvin ja arvostavasti työntekijöitä työnantaja saa samaa takaisin.

Rahallisen palkkion voi tarjoilla myönteisessä tai kielteisessä hengessä, ja tällä on seurauksia. Asiaa havainnollistaa tutkimus, jossa lääkäreille lähetettiin pitkä kyselylomake täytettäväksi. Osa sai mukana 20 dollarin sekin etukäteen, osa vasta sen jälkeen, kun oli palauttanut kyselyn. Etukäteen maksun saaneista 78 prosenttia vastasi kyselyyn, kun taas ehdollisen palkkion ryhmässä palautusprosentti jäi 66:een.

Lääkärit olivat selvästi innokkaampia vastaamaan, kun he saivat palkkion ensin. Ilmeisesti he kokivat, että heitä kohdeltiin hyväntahtoisella luottamuksella. Niinpä he antoivat takaisin samalla mitalla.

Lahja vetoaa luovuttajaan

 

Kannattaako verestä maksaa? Maailman terveysjärjestö WHO on linjannut, että verenluovuttajia ei pidä houkutella taloudellisilla palkinnoilla. Toronton yliopiston Nicola Lacetera ja muutamat muut ovat kuitenkin osoittaneet, että taloudellinen palkkio tuo lisää luovutuksia.

Tutkimuksissa on käytetty t-paitoja, lahjakortteja, arpalipukkeita ja Italiassa jopa palkallista vapaapäivää. Mitä suuremmat palkkiot, sitä enemmän luovuttajia tulee. Palkinnot ovat lisänneet luovutuksia 15–20 prosentilla, eikä veren laatu ole heikentynyt.

Puhdasta rahaa ei kuitenkaan tutkimuksissa käytetty, sillä sitä ei saa tarjota verestä. Palkkiot olivat pikemminkin eräänlaisia lahjoja. Saattaakin käydä niin, että käteisen tarjoaminen pilaisi auttamisen halun ja vähentäisi luovutuksia.

Yhteisellä saa yhteistyötä

Monilla työpaikoilla on ruvettu mittaamaan työntekijöiden suoritusta. Työhaluja ei jätetä vain ammattiylpeyden varaan vaan niitä lietsotaan tulospalkkiolla.

Bonuksen voi jakaa yksittäiselle työntekijälle tai ryhmälle. Kumpi on parempi?

Molemmissa on riskinsä. Jos palkitaan kaikki, epäreiluutta voivat kokea erityisen aikaansaavat ihmiset, jotka tekevät enemmän kuin muut. Jos taas palkitsemisella erotellaan työntekijöitä, he voivat ajautua toisiaan vastaan, ja yhteistyö kärsii.

Aalto-yliopiston palkitsemistutkija Aino Tenhiälä suosisi kollektiivisia palkkioita, kun työkin tehdään usein yhdessä.

”Harvat pystyvät tekemään työnsä aivan umpiossa. Yhteisöllisyyttä kannattaisi ruokkia enemmänkin sen sijaan, että tuettaisiin yksilöiden välistä kilpailua, joka voi olla haitallista.”

Tenhiälä on haastatellut tutkimukseensa työntekijöitä suomalaisessa pankissa, jossa maksetaan kaikille työntekijöille asemasta riippumatta sama summa, kun yritys on tehnyt hyvän tuloksen.

”Työntekijät todella kokivat, että heitä kaikkia arvostetaan yhtä paljon. Voisi olettaa, että kun henkilöstö kokee itsensä arvostetuksi, yrityksellä on paremmat mahdollisuudet menestyä.”

Huono mittari kyynistää

Kun työntekijän tulosta mitataan, pitää mittareiden käyttöä miettiä hyvin. Homma voi näet mennä poskelleen. Töitä ruvetaan tekemään mittaria varten, ja unohtuu, mikä on työn varsinainen päämäärä.

”Ihmiset kyynistyvät, mikä on organisaatiokulttuurin kannalta tosi haitallista”, Aino Tenhiälä varoittaa.

Esimerkiksi jos myyjän suoritusta mitataan pelkällä myynnin määrällä, tuloksena voi olla se, että myydään, vaikkei tuotetta pystytä toimittamaan tai tuotteen laatu ei ole kunnossa.

Yksipuolisuuden vastalääkkeeksi tarvitaan Tenhiälän mukaan hyvää johtamista, joka osaa arvostaa ammattitaitoa ja ammattiylpeyttä.

Kansalaisvastuu kannattelee

 

Ihmiset haluavat kantaa kansalaisvastuuta, joka perustuu muuhun kuin omaan välittömään hyötyyn. Ydinjätteiden loppusijoitus on yksi alue, jolla on mahdollista osoittaa vastuuntuntoaan. Jätteiden hoito on yhteinen asia, joka on hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Kuka suostuu ottamaan jätteet mailleen?

Aika moni sveitsiläinen. Sikäläisessä tutkimuksessa kysyttiin, miten halukkaasti ihmiset hyväksyisivät jätteiden sijoituksen paikkakunnalleen. Ensimmäisessä kyselyssä asukkaille ei tarjottu mitään korvausta riskipitoiseksi koetusta hankkeesta. Vähän yli puolet olisi hyväksynyt laitoksen.

Toisessa kyselyssä luvattiin palkkiot, jotka ulottuivat runsaasta paristatuhannesta eurosta yli kuuteentuhanteen henkeä kohti. Laitoksen kannatus romahti alle 25 prosentin. Samanlainen tulos saatiin toiselta paikkakunnalta.

Merkitsikö hinnan määrittäminen hankkeelle sitä, että se muuttui heti epäilyttävän uhkaavaksi? Kyselyissä vaaran kokemus ei kuitenkaan näyttänyt lisääntyvän. Tutkijat päättelevätkin, että rahallinen palkkio tuhosi alkuperäisen motivaation, joka oli liikuttanut sveitsiläisiä, nimittäin kansalaisvastuun. Raha voi pilata sen niin kuin muutkin hyveisiin perustuvat motivaatiot.

Hyväntekijä näyttää hyvältä

Kyynikot ovat vinoilleet tästä iät ja ajat. He epäilevät, että ihmiset eivät tee hyviä tekoja niiden itsensä vuoksi vaan näyttääkseen hyvältä ihmiseltä muiden silmissä. Kautta aikojen moralistit ovat huomautelleet, että varakas ei anna köyhälle almua, ellei joku ole näkemässä.

Kyynikko saa kokeellista tukea käsitykselleen Dan Arielyltä ja kumppaneilta. Tutkijat ovat havainneet, että halu hyväntekeväisyyteen vähenee, jos henkilö saa teostaan jotain aineellista hyötyä, joka näkyy muille. Hän ei näytäkään enää pyyteettömältä hyväntekijältä. Salaiseksi jäävä hyöty ei vaikuta asiaan.

Jotkut tekevät myös ekotekoja imagosyistä, uumoilevat tutkijat. Esimerkiksi hybridiauton ostamista ei ehkä kannata tukea verotuksen tietä. Ihmiset, joista ekoteon näyttäminen tuntuu hyvältä, voivat silloin jättää auton hankkimatta. Verotuet saisivat heidät näyttämään halpuuden tavoittelijoilta. Se ei vaikuta kunniakkaalta.

Hyvä kateus piiskaa parempaan

 

Kun luet lehdestä henkilöjuttua jostakusta menestyjästä, älä välitä, jos tunnet kateuden piston rinnassasi. Tunteen voi käyttää hyväksi. Kateuden voimalla ponnistelet paremmin omissa hankkeissasi – kunhan kateutesi on hyvää.

Huonossa kateudessa toisen menestystä ei pidetä ansaittuna, eikä tällainen tunne käänny voitoksi. Hyvässä kateudessa kääntyy. Silloin tunnustaa, että toinen on ansainnut onnensa.

Hollantilainen psykologi Niels van de Ven ja hänen työtoverinsa virittivät opiskelijoita tuntemaan huonoa ja hyvää kateutta. Hyvä kateus nostatti halun ahkeroida seuraavana lukukautena. Se myös siivitti opiskelijat parempiin tuloksiin sanojenyhdistelytestissä, jolla mitattiin henkistä suorituskykyä.

Ihailukaan ei kannusta ponnistelemaan niin kuin hyvä kateus. Ihailijasta tuntuu usein, että saavutus on oman itsen ulottumattomissa. Kateellinen taas ajattelee, että voi omilla ponnistuksillaan yltää samaan.

”Kunnianhimoiset miehet ovat muita kateellisempia”, sanoi jo antiikin filosofi Aristoteles.

Siivu toisille innostaa

 

Kannustinpalkkiot rapsahtavat yleensä työntekijän omalle tilille. Entä jos paiskisikin töitä toisten hyväksi? Tutkimusten mukaan hyvän tekeminen onnellistuttaa. Ehkä antamisen lämmin hehku kannustaa myös ahkeroimaan.

Kyllä kannustaa. Southamptonin yliopiston taloustieteilijät Mirco Tonin ja Michael Vlassopoulos saivat huomata, että lahjoituskannustimilla töitä tehneiden opiskelijoiden tuottavuus koheni keskimäärin 13 prosenttia ja kaikkein laiskimpien peräti 30 prosenttia. Lahjoitus oli melkein yhtä hyvä innoite kuin omalle tilille tuleva tulospalkkio.

Lahjoittamisen ilollakin näyttää olevan rajansa. Carnegien Mellon -yliopiston Alex Imas on osoittanut, että kun palkkio kasvaa riittävän suureksi, ihmisiä alkaakin kannustaa enemmän oma etu.