Suomessa elää kymmenen pöllölajia, joiden soidinäänet vaihtelevat viheltelystä puuskutukseen.

Eri pöllölajien soitimet ajoittuvat alkukeväälle, ja pöllöjen soidinmenot ovat Etelä- ja Keski-Suomessa juuri nyt kiivaimmillaan.

Tunnetuin huutelija lienee suurin pöllömme huuhkaja, jonka kaksitavuinen huhuilu kantautuu tuulettomassa kevätyössä jopa kahdeksan kilometrin päähän.

”Tänä vuonna pöllöjen soidin on alkanut jotakuinkin normaalissa aikataulussa helmi-maaliskuun taitteessa ja jatkuu pitkälle huhtikuulle saakka”, kertoo lintujärjestö BirdLifen suojeluasiantuntija Tero Toivanen.

”Soidin jatkuu pesinnän alkuun saakka. Sinkuiksi jäävät huutelevat pisimpään.”

Väräjävä vibrato

Suomessa pesii kymmenen eri pöllölajia, ja niillä kaikilla on omat soidinhuutonsa. Soitimella olevien pöllöjen äänialat vaihtelevat varpuspöllön kimeistä vihellyksistä lapinpöllön matalaan puuskutukseen.

Kenties useimmiten eteläisessä Suomessa ihmisen korviin kantautuu asutusten läheisyydessä, pihoilla ja rakennusten koloissa pesivän lehtopöllön soidinkutsu.

”Lehtopöllöllä on korkea, kaksiosainen huuto. Lyhyttä alkua seuraa korkeana väräjävä vibrato”, Toivanen kertoo.

Ulinana alkava hiiripöllön soidinääni taas on yhtenäistä ja mekaanista, ja sen tempo on nopea.

Tunturipöllön soidinhuutoa ei pääse kuulemaan kuin vain pohjoisimmassa Lapissa, Inarissa, Utsjoella ja käsivarren alueella.

Aiemmin tunturipöllö saattoi siirtyä ravinnon perässä hieman etelämmäs, mutta viime vuosina tunturipöllön talviset vaellukset ovat käytännössä loppuneet.

”Tunturipöllö liikkuu pohjoisessa laajalla alueella eikä edes pesi joka vuosi Suomessa.”

Hyppelehtivä loppusarja

Varpuspöllö lähettää soidinkutsunsa kimeänä vihellyksenä. Se muistuttaa niin paljon punatulkun ääntä, että lajit voidaan ääntelynsä perusteella helposti sotkea keskenään.

Sarvipöllön yksitavuista huhuilua taas voidaan luulla huuhkajan soidinhuudoksi.

”Myös viirupöllön huuto muistuttaa huuhkajan huhuilua, mutta viirupöllön huhuilun kaksitavuista alkuosaa seuraa hieman hyppelehtivä loppusarja”, Toivanen luonnehtii.

Myös lapinpöllö on huhuilija, mutta sen ääni erottuu matalampana muista huhuilevista pöllöistä.

”Jos pohjoisessa on pulaa ravinnosta, talvikuukausina lapinpöllöä saatetaan tavata jopa maamme etelärannikolla. Lapinpöllö pesii vakituisesti myös Keski-Suomessa ja Hämeessä.”

Haukahtelua ja rääkäisyjä

Toisinaan syysöinä voi kuulla syyssoitimelle käyneen pöllön ääntelyä ja viirupöllö saattaa äänellä jopa keskellä kesää.

Soitimen lisäksi koiraspöllöt puolustavat reviireitään huutelemalla. Pöllöjen keskinäinen kommunikaatio taas voi kuulua haukahteluina ja rääkäisyinä.

”Pöllöillä on erittäin monipuolinen, eri tarkoituksiin käytettävä äänimaailmansa”, Toivanen sanoo.

Kevättalven kuulaasta yöstä kantautuvaa puputusta erehdyttiin aikoinaan luulemaan jäniksen ääneksi.

Puputtaja ei kuitenkaan ole pitkäkorva, vaan puputus on helmipöllön soidinääni.