torstai, 31. maaliskuu 2016

Psykoterapia auttoi masentuneita rottia – ympäristöllä on merkitystä

rotta_-630x400.jpg

 

 

Masennukseen geneettisesti altis rottakanta hyötyi ”rottien Disneylandista”.

Masennus on monen tekijän summa: vaikutusta voi olla niin geeneillä, varhaisen lapsuuden puutteilla kuin aikuisena koetuilla vastoinkäymisilläkin. Joidenkin tutkimusten mukaan tietyt masennuksen alttiusgeenit ovat riskitekijä, joka laukeaa stressaavien elämäntapahtumien kohdalla.

Geenit eivät kuitenkaan ole kohtalo. Ympäristöllä on merkitystä niin masennuksen syntyyn kuin siitä toipumiseenkin, kävi ilmi tutkimuksessa, jossa rotille tuotettiin ihmisen depressiota vastaava tila.

Northwestern-yliopiston mukaan genetiikka ja ympäristö aiheuttavat masennuksen erilaisilla mekanismeilla. Translational Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tuotettiin geenimuunneltu rottakanta, joka oli erityisen altis sairastumaan ihmisen depressiota sekä biolääketieteellisesti että käyttäytymisoireissa muistuttavaan tilaan.

Kun rottia hoidettiin eräänlaisella psykoterapian eläinversiolla, niiden käyttäytyminen palasi normaaliksi. ”Psykoterapia” toimi, ja sen jälkeen myös osa verestä mitattavissa olevista depression biomarkkereista palautui depressiota edeltävälle tasolle.

”Ympäristö voi muokata geneettistä taipumusta depressioon”, psykiatrian professori Eva Redei Northwestern-yliopistosta sanoi.

”Jos jollakulla on paljon masennusta suvussa ja on pelko siitä, että itse tai omat lapset sairastuisivat depressioon, tutkimuksemme on huojentava. Se viittaa mahdollisuuteen lievittää depressiota psykoterapialla tai käyttäytymisen aktivointihoidolla niilläkin, joilla on korkea alttius masennukseen.”

Tutkimuksessa selvisi myös, että geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden vaikutukset depressioon todennäköisesti välittyvät erilaisten molekyylitason mekanismien kautta.

Depressioon taipuvainen rottakanta ja rotat, joista tuli depressiivisiä ympäristövaikutusten kautta, poikkesivat toisistaan aivan täysin, kun tutkijat katsoivat masennuksen biomarkkereita rottien verestä.

Erilaisten depressiotyyppien tunnistaminen ihmisillä voi aikanaan auttaa täsmähoitoihin joko lääkityksellä tai psykoterapialla.

 

Depressiorottia oli jalostettu 33 sukupolvea tuottamaan masentunutta muistuttavaa käyttäytymistä. Rotat osoittivat äärimmäistä epätoivoa.

”Ei ole ihmisiä, jotka olisivat geneettisesti täysin altistettu masennukseen sillä tavoin kuin nämä rotat olivat”, Redei sanoi.

Depression geneettinen rottamalli on biologisesti ihmisen depressiota vastaava. Redei osoitti sen aiemmassa tutkimuksessaan depression biomarkkereista.

Uudessa tutkimuksessa Redei kollegoineen halusivat selvittää, voisivatko he muuttaa geneettisesti aiheutettua depressiota muuttamalla rottien ympäristöä. He ottivat masentuneet rotat isoihin häkkeihin, joissa oli paljon puruleluja ja paikkoja piileskellä ja kiipeillä – eräänlainen rottien Disneyland. Rotat saivat olla huvipuistossaan kuukauden ajan.

”Kutsuimme sitä rottien psykoterapiaksi”, Redei sanoi.

Kuukauden kuluttua rottien depressiivinen käyttäytyminen oli dramaattisesti vähentynyt.

Psykoterapian jälkeen rottien annettiin uida vesitankissa. Terveet verrokit uivat ympäriinsä etsiäkseen reittiä ulos. Depressoituneet rotat vain kelluivat pyrkimättä mihinkään ikään kuin toivostaan luopuneena.

Kuukauden hoitojakson jälkeen geneettisesti masentuneet rotat etsivät innokkaasti ulospääsyä altaasta.

”Ne eivät osoittaneet epätoivoa”, Redei sanoi.

Seuraavaksi tutkijat pyrkivät selvittämään, ovatko löydetyt biomarkkerit todella syy-yhteydessä käyttäytymismuutoksiin.

”Jos näin on, sitten ehkä voimme löytää uusia lääkkeitä muuttaaksemme näiden biomarkkereiden tasoja masentuneilla rotilla vastaamaan terveiden verrokkien tasoa ja siten löytää uusia masennuslääkkeitä.”