Hävitystä, avohakkuita ja pilaantuneita vesistöjä: antiikin Rooma oli saastuttamisen ja ympäristötuhojen edelläkävijä.

 

Roistoja ja sankareita: Ympäristönsuojelun lyhyt historia

Jo Plinius vanhempi valitti kaivosvarojen riistokäyttöä. Seneca puolestaan arvosteli rantojen täyttämistä huviloilla sekä ilman saastumista, jota kutsuttiin tuolloin gravioris caeliksi, raskaaksi taivaaksi.

Vuonna 1306 Englannin kuningas Edvard I kielsi hiilen polttamisen ilmanlaadun parantamiseksi. Rikkomuksista rangaistiin kidutuksella tai kuolemantuomiolla.

Nimitystä smog, savusumu, ryhdyttiin yleisesti käyttämään vuonna 1905, kun tohtori Harold Antoine Des Voeux esitelmöi terveyskonferenssissa aiheesta Fog and Smoke, sumu ja savu. Lontoossa sumusta ja hiilenpoltosta muodostunut tappajasmog vaati vielä vuonna 1952 arviolta 4000 ihmisen hengen yhden pitkän joulukuisen viikonlopun aikana.

Vuosisatojen ajan ympäristönsuojelu tähtäsi ennen kaikkea luonnonvarojen riittävän määrän turvaamiseen niiden hyödyntämistä varten. Rooman keisari Hadrianus suojeli libanoninsetriä laivojen rakentamista varten. Englannin kuninkaat kielsivät pääsyn metsiin suojellakseen omia metsästysmaitaan salametsästäjiltä.

Saksin kaivosylipäällikkö Hans Carl von Carlowitz kannatti vuonna 1713 julkaistussa teoksessaan Sylvicultura Oeconomica säästävää metsätaloutta ja niukkojen puuvarantojen "pidättyvää käyttöä". Keinoiksi hän ehdotti muun muassa energiaa säästäviä liesiä ja talojen lämmöneristyksen parantamista.

Vuonna 1852 skotlantilainen kemisti Robert Angus Smith otti käyttöön happaman sateen käsitteen.

1. toukokuuta 1872 Yhdysvaltain presidentti Ulysses S. Grant hyväksyi lain, jonka perusteella Yellowstonen alue julistettiin maailman ensimmäiseksi kansallispuistoksi.

15. syyskuuta 1971 kanadalaisen Don`t Make a Wave Committee -järjestön rauhanaktivistit lähtivät troolari Phyllis Cormackilla Vancouverista kohti Aleuttien Amchitkaa. Greenpeace-tempauksen tarkoituksena oli estää Yhdysvaltain ydinkoe.

Yhdysvalloissa toukokuussa 1899 julkaistu pääkirjoitus ennakoi nykyistä suhtautumista ympäristönsuojeluun: New York Tribunen mukaan jonakin päivänä ihmiskunta "järjestäisi kongresseja, tekisi päätöksiä, säätäisi lakeja ja käyttäisi suuria summia, jotta tehdystä tulisi tekemätöntä ja ympäristö voitaisiin jälleen palauttaa alkuperäiseen tilaansa"