Mikään ei vaikuta italialaisemmalta kuin espresso. Tai cappuccino. Kahvi aloitti Euroopan-valloituksensa Venetsiasta, ja Italialla onkin yhä monia ylpeitä kahviperinteitä.

Yksi perinteistä alkoi Napolissa noin sata vuotta sitten. Kaupungissa oli paljon köyhiä, joilla harvoin oli rahaa siihen, mitä italialaiset pitävät ihmisoikeutena, nimittäin kupilliseen kahvia. Tuolloin syntyi järjestelmä, joka tunnetaan nimellä caffé sopreso.

Kun henkilö, jolla oli tarpeeksi rahaa tai josta vain tuntui siltä, että on mukava päivä, meni kahvilaan, hän tilasi heti kaksi kuppia kahvia. Hän joi kuitenkin vain toisen, ja tarjoilija pani muistiin, että oli maksettu kahdesta. Myöhemmin saattoi varattomampi asiakas pistäytyä kahvilaan kysymään, oliko siellä sopreso. Tarjoilija tarkasti muistiinpanonsa, nyökkäsi ja tarjoili ylimääräiseksi jääneen kupillisen maksutta.

"Tämä on tyylikäs hyväntekeväisyyden muoto", kirjoitti Napolissa syntynyt ja kasvanut kirjailija Luciano de Crescenzo. "Lahjoittaja ja vastaanottaja eivät koskaan tapaa toisiaan, lahjoittajan ei tarvitse leveillä varallisuudellaan eikä vastaanottajan tarvitse osoittaa kiitollisuutta."

Kasvava taloudellinen hyvinvointi ja "la dolce vita" toisen maailmansodan jälkeisenä aikana hävittivät vähitellen vanhan järjestelmän, ja siitä jäi vain napolilainen joulutraditio. Viime vuosien Etelä-Euroopan vakavan taloudellisen kriisin myötä se on kuitenkin taas otettu käyttöön ja köyhät voivat taas saada sopreson. Eikä vain Napolissa, vaan nyt myös muualla Italiassa ja Espanjassa.