Hiihtoon hurahtaneen Erik Rotheimin suksi luisti, mutta voiteleminen oli työlästä. Helpompaa voitelutapaa etsiessään norjalainen tuli keksineeksi aerosolipullon. Suurta läpimurtoa ei tullut ja insinööri Rotheim myi spraypurkin patentin amerikkalaisille 17 000 dollarilla. Sitten se läpimurto tuli.

 

Maailman ensimmäinen aerosolipullo vuodelta 1926.

 

Maailman ensimmäinen aerosolipullo vuodelta 1926.

Rotheimin vuoden 1926 aerosolipullossa oli ongelma, venttiiliä ei pystynyt hallitsemaan. Purkin sisältö pysyi joko sisällä tai tuli kerralla ulos. Itse keksintö oli kyllä mullistava, vaikka se ei lopulta hiihtäjiä juuri auttanutkaan.

Sveitsissä opiskellut Erik Rotheim oli nero fysiikassa ja matematiikassa. Hän lähestyi myös hiihdon voiteluongelmia laskemalla miten ja missä muodossa voidetta olisi helpointa levittää. Norjalaiset olivat kovia voitelemaan suksiaan muullakin kuin tervalla jo 1910-luvulla. Myös liisterit ja pitovoiteet oli jo keksitty, kun Rotheim kävi asiansa kimppuun.      

Helmikuussa 1926 voiteluun soveltuva painepullo oli valmis. Idean norjalainen patentoi jo samana syksynä. Seuravana vuonna hän haki patenttia myös Yhdysvalloissa ja Saksassa.

Painava pullo sotki ympäriinsä 

Aerosolipullo tarvitsi toimiakseen painetta. Paineen vuoksi Rotheimin pullossa oli aluksi paksut seinämät. Niin paksut, että pullosta tuli todella painava. Painavaa pulloa oli vaikea suunnata. Ja kun venttiiliä kerran painoi, tyhjeni sisältö kerrasta.

 

Tällainen on aerosolipullo

Aerosolissa on kaasua ja nestemäistä ainetta. Purkissa on vaikuttavan aineen lisäksi ainakin ponneainetta.

Purkin sisällä oleva paine riippuu käytettävästä ponneaineesta. Esim. nestekaasua käytettäessä se on huoneenlämmössä 5 baria, dimetyylieetteriä käytettäessä 7 baria.

Venttiiliä painettaessa ponneaine kaasuuntuu sekuntien murto-osassa ja sisällä olevien nesteiden pisarat hajoavat pieniksi sumupisaroiksi.

Spraypurkin etuina ovat säästäväinen, tasainen, hienojakoinen ja melko kuiva levitystapa.

Mikäli esim. maalipurkki ei ole tyhjä, on se ongelmajätettä. Täysin tyhjä aerosolipullo kuuluu metallinkeräykseen.

Tulen kanssa tekemisiin joutuessaan spraypurkki on hengenvaarallinen. Takavuosien poikien leikit, joissa purkkeja heitettiin nuotioon tai venttiilistä purkautuvaa sumua sytytettiin tuleen, johtivat pahoihin onnettomuuksiin.

Saksalaisvalmistajien purkeissa on nykyään myös sinettejä eli varmistimia, jotka estävät venttiiliin käytön ennen niiden poistamista. Varmistin suojaa pikkulapsia ja estää purkin tyhjentymisen vahingossa esim. ostoskassiin.

Periaatteessa aerosolipullo voi toimia jopa vuosikymmeniä. Esim. maalit ja muut värilliset tuotteet purkkien sisällä menevät kuitenkin pilalle 10 vuodessa. 

Suksien voitelu unohtui nopeasti, kun Rotheim käynnisti 1928 yhteistyön Alf Bjercke –maalitehtaan kanssa. Maalin ja lakkojen levittämiseen aerosolipullo ei kuitenkaan toiminut kuin välttävästi. Pullon venttiili meni helposti jumiin ja sotku oli sitä luokkaa, että kaupallinen menestys jäi tulematta.

Myös amerikkalaiset suhtautuivat Rotheimin patenttihakemukseen aluksi kielteisesti. Norjalaisen mukaan keksintöä voisi käyttää muun muassa öljyjen, rasvojen, maalien, lakkojen, parafiinien, puhdistusaineiden, kyllästysaineiden ja jopa palosammutusaineiden levittämiseen ruiskuttamalla.

Kauppaa syntyi lopulta lähinnä patentin verran. Rotheim sai myytyä keksintönsä Yhdysvaltoihin 100 000 Norjan kruunulla. Nykyrahaksi muutettuna se olisi noin puoli miljoonaa euroa. Se oli paljon rahaa tuotteelle, jolla ei ollut paljon käyttöä.

Kermavaahtoa, ketjuöljyä ja töherryksiä

Vuonna 1938 kuollut hiihtomies Rotheim ei koskaan saanut nauttia keksintönsä suuruudesta. Amerikkalaiset saivat venttiilin toimimaan ja suuttimen pysymään paremmin auki vasta 40-luvulla. Kun purkin sisältöä pystyi annostelemaan osissa, alkoi spray canin eli spraypurkin voittokulku.

Kaikki se, mitä Rotheim patenttihakemuksessaan 90 vuotta sitten luetteli, on tänä päivänä myynnissä aerosolipullon sisällä. Hiuksiin on suihkutettu lakkaa ja partoihin pursuteltu vaahtoa jo vuosikymmeniä. Nykyään purkista saa niin kermavaahtoa kuin mausteöljyjä ruuanlaittoon.

Suomen suurin spraypurkkien myyjä on maalifirma Maston, joka myy 2,5 miljoona pulloa vuodessa. Tyhjät pullot tulevat Saksasta sekä Virosta ja ne täytetään Suomessa.  

Nykyään suksien voitelu on kuriositeetti. Esimerkiksi Suomen markkinajohtaja Start-voidemerkillä on pitovoiteita ja liistereitä myös spraypurkissa, mutta voiteiden kokonaismyynnin kannalta myyntimäärät ovat olemattomia.

Spraypurkille voidaan povata vielä pitkää ikää, sillä markkinoilla on jo myös uudelleentäytettäviä pulloja. Purkkien huono maine on peräisin ajalta, jolloin ponneaineet olivat vielä otsonikatoa vauhdittavia freoneita.

Sotkua spraymaalipulloista syntyy edelleen. Ihmiskunnan merkittäviä keksintöjä yhdistää usein se, että niitä käytetään myös väärin.