Maastopalot voivat vapauttaa ikiroudan sulamisen jälkeen huomattavia määriä hiiltä ilmakehään. Tämä kuva on ennallistamiskulotuksesta.

 

 

Maastopalot voivat vapauttaa ikiroudan sulamisen jälkeen huomattavia määriä hiiltä ilmakehään. Tämä kuva on ennallistamiskulotuksesta.

Uusi tutkimus kertoo, ettei ilmaston lämpeneminen välttämättä lisääkään kasvillisuuden kasvua pohjoisilla seuduilla yhtä paljon kuten aiemmin on laskettu.

Helsingin Yliopisto on ollut mukana tutkimuksessa, jossa on arvioitu ikiroudan sulamisen vaikutuksia ja pohjoisten alueiden kasvillisuuden kehitystä.

Kaikkien tutkimuksessa käytettyjen lämpötilaennusteiden mukaan ikiroutavyöhyke alkaa tämän vuosisadan loppuun mennessä vapauttaa ilmakehään enemmän hiiltä kuin alueen kasvillisuus pystyy sitä sitomaan. Alue on ollut merkittävä hiilen sitoja viime jääkauden jälkeisen ajan.

Toisin kuin ekosysteemimallinnukset tyypillisesti esittävät, ikirouta-alueen biomassan todettiin voivan jopa vähentyä maaperän kosteuden muutosten sekä tulipalojen ja kasvinsyöjien aiheuttamien häiriöiden lisääntymisen myötä, sanoo tutkimukseen osallistunut yliopistonlehtori Tarmo Virtanen bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Hiilipäästöt arktisen alueen joista ja rannikoilta voivat vuosisadan loppuun mennessä lisääntyä 75 prosenttia ja maastopaloista voi vapautua ilmakehään jopa nelinkertainen määrä hiiltä nykyiseen verrattuna.

Tämän vuoksi tutkijat päätyivät siihen, että biomassan lisääntyminen pohjoisilla alueilla ei siis todennäköisesti pysty merkittävästi korvaamaan maaperästä vapautuvan hiilen ilmastovaikutusta.

"Hiilen vapautuminen kuitenkin riippuu suuresti lämpenemisen suuruudesta. Ihmisen aiheuttamia muita hiilipäästöjä tehokkaasti hillitsemällä voidaan vielä estää mahdollisesti 65–80 prosenttia mahdollisesta ikiroudasta vapautuvasta hiilipäästöstä", Virtanen sanoo.

Tulos on merkittävä, sillä noin kolmasosa maapallon maaperän hiilestä sijaitsee ikirouta-alueilla. Ikiroudan sulaessa vapautuu suuria määriä hiiltä, mikä edelleen kiihdyttäisi lämpenemistä.

Tarkkoja arvioita niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat ikiroudan hiilitasapainoon, ei ole saatavilla todennäköisesti lähitulevaisuudessakaan. Sen vuoksi arviointiin tarvitaan erilaisia lämpenemismalleja.

Tutkimukseen osallistui sata tutkijaa useista eri maista ja tuloksia esitellään Environmental Research Letters -tutkimusjulkaisussa tämän kuun alussa. Suomalaistutkijoita oli Virtasen lisäksi kolme.