Pohjois-Afrikan aavikoilla tuotettavan aurinkoenergian on tarkoitus kattaa 15 prosenttia Euroopan sähköntarpeesta. Se on liian vähän, sanoo Gregor Czisch, joka on työllään luonut perustaa Desertec-suurprojektille.

Esittelitte jo vuonna 1999 konseptin Euroopan sähkönsaannin perustavanlaatuiseksi uudistamiseksi. Siihen pohjaa osittain kansainvälisen DII-yrityskoalition Desertec-projekti. Oletteko tyytyväinen?

 

Desertec
 

Kyllä ja ei. Ajatuksenani oli ja on yhä, että miljardin ihmisen koko sähköntarve Islannista Saudi-Arabiaan tyydytetään käyttämällä kaikkia uusiutuvia energiamuotoja. Desertec-projekti korostaa liian yksipuolisesti aurinkoenergiaa, vaikka Afrikassa voisi hyödyntää erinomaisesti myös tuulienergiaa. Kesän voimakkaat tuulet täydentävät ihanteellisesti Pohjois-Euroopan talvituulia. Olisi aurinkoenergiaa huomattavasti halvempaa sovittaa näiden alueiden sähköntuotannot yhteen - sitä paitsi se olisi nopeampi toteuttaa.

Ideanne on yhteiskäyttöverkko, johon tuotaisiin muun muassa tuulivoimaa Saksan rannikolta, biomassaa Puolasta ja aurinkoenergiaa Välimeren alueelta.

Jokainen voi kantaa kortensa kekoon. Laaja-alaisen vaihdon avulla on mahdollista tasoittaa paikallisia ja vuodenajasta johtuvia vaihteluita. Tehokkuus kasvaa, eikä tarvitse varastoida paljon. Energian kuljetuksesta huolehtivat niin kutsutut HVDC-linjat, kuten Desertecissäkin. Ne toimivat suurjännitteisellä tasavirtatekniikalla, jossa energiaa häviää huomattavasti vähemmän. Laskelmissani sähkön hinta on 4,65 eurosenttiä kilowattitunnilta ­nykyteknologialla.

Millaiset ovat yhteiskäyttöverkon kokonaisinvestoinnit?

Noin nelinkertaiset verrattuna hankkeessa mukana olevan saksalaisen jälleenvakuutusyhtiö Munich Re:n laskelmiin. Mutta kyseessä on kokonaisstrategia, jossa 67 maata käyttää sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa.

Saksassa energiakonsernit puhuvat kuitenkin vielä puhtaasta hiilivoimasta.

On tuhoisa ajatus jäädä odottamaan niin kutsuttua CCS-tekniikkaa. Sillä on tarkoitus erotella päästöistä hiilidioksidi ja varastoida se niin, ettei se pääse ilmakehään. Laajamittaisesti tämä tekniikka on sähköntuottajien mukaan käytössä aikaisintaan vuonna 2020. Suunnitteilla on sitä ennen rakentaa Eurooppaan suuria, pitkälti yli 50 gigawatin hiilivoimaloita, jotka pyörisivät ilman CCS-tekniikkaa vielä 40 vuotta. Miksi valita tällainen vaihtoehto, kun uusiutuvan energian käyttö olisi halvempaa? Sähköntuottajat ovat sentään alkaneet kelpuuttaa sähköntuonnin Afrikasta yhtenä mahdollisuutena. Puuttuu kuitenkin selvä pyrkimys toteuttaa se pikaisesti.