Hyvin mustaa pintaa voi käyttää esimerkiksi antureissa, aurinkopaneeleissa ja valolle hyvin herkissä kaukoputkissa.

Keksijöiden mukaan pinta on nyt niin musta, että tarkinkaan spektrometri ei kykene mittaamaan sen valon määrä, jonka materiaali imee.

Maailman mustin materiaali on mustentunut entisestään. Lähes kaksi vuotta sitten Britanniassa esiteltiin uusi materiaali, joka sai nimen vantablack.

Ainetta valmisti brittiläinen yhtiö Surrey Nanosystems. Sen mukaan hiilinanoputkista koostuvat pinnoite alumiinin päällä imi 99,965 prosenttia siihen osuvasta valosta. Nyt sama yritys on onnistunut tuottamaan vielä mustempaa pintaa.

Keksijöiden mukaan pinta on nyt niin musta, että tarkinkaan spektrometri ei kykene mittaamaan sen valon määrä, jonka materiaali imee, kertoo Ny Teknik. Spektormetrillä voi mitata aineen pinnasta valon värikirjoa.

Videolla yhtiö näyttää, miten käy kun lasersäde pyyhkäisee yli materiaalin – se katoaa vantablackin pinnan kohdalla eikä valkoista valoa voi nähdä paljain silmin. Kahdesta muusta mustasta laikusta valoheijastuksen erottaa selvästi.

Materiaali tuotetaan alumiinin pintaan, jonka rakenne on epäsäännöllinen. Pinnalle on laitettu erittäin tiheään nanoputkia, jotka kasvavat ja tihenevät pinnalla.

Jokainen pinnan neliösentti sisältää näin mustia nanoputkia, joista yhden halkaisija on 20 nanometriä eli metrin miljardisosaa. Kun valon fotoni osuu materiaaliin, se joutuu pienten putkien väliseen tilaan, jossa se ponnahtelee eestaas, kunnes imeytyy kokonaan aineeseen.

Nanotutkijat vertaavat tätä siihen, että kävelisi metsässä, jossa kaikki puut ovat kolme kilometriä korkeita. Maapinnan lähellä olisi hyvin pimeää, koska valo ei pääsisi metsikön läpi.

Mustimman materiaalin mahdollisia sovelluksia ovat esimerkiksi kaukoputket, joilla havainnoidaan erittäin heikosti havaittavia tähtiä. Mustin pinta sopii myös laitteiden kalibrointiin eli siihen, että laitteen mitta-asteikko tarkistetaan.