Palokärki.
 
Palokärjen kuikutus ennusti usein sadetta ja ukkosta.
 

Pohjolassa uskottiin aikoinaan, että jos palokärki ilmaantui pihapiirin, oli syytä huolestua. Mutta vielä pahempaa oli, jos se lehahti hakkaamaan tuvan hirsiä. Silloin ennustettiin jonkun perheenjäsenen menehtyvän. Jos palokärki hakkasi peräseinää, kuoli talon isäntä, jos sivuseinää, emäntä. Julkisivun takominen ennusti kaikille heikkoa tulevaisuutta.

Jos palokärki lensi ääneti kulkijan edellä, kuolisi tämän omainen. Jos se lensi jäljessä, kuolisi kulkija itse. En tiedä vaikuttiko kulkusuunnan vaihtaminen enää tapahtumien kulkuun.

Palokärjen kuikuttavan äänen ei tulkittu kuitenkaan aina tuovan onnettomuuksia, vaan sen arveltiin myös varoittavan pahasta. Tilaa saattoi uhata tulipalo tai perhettä ja karjaa nälänhätä. Palokärjen ennustavan huudon perusteella saatettiin olla varuillaan ja välttää onnettomuus.

 

Palokärki talvella.
 
Palokärki ennusti aikanaan usein onnettomuutta.

Useimmin palokärjen kuikutus merkitsi kuitenkin paljon viattomampia merkkejä, esimerkiksi sadetta ja ukkosta, kuten Aunuksesta vuonna 1936 tallennetun kertomuksen mukaan:

”Kaikki muut linnut olivat ennen maailmaa luomassa paitsi palokärki. Kun se ei tahtonut luomistyöhön osallistua, kiellettiin siltä veden käyttö muualta paitsi haavan lehdeltä. Ja nyt kun on kauemmin poutaa, eikä haavan lehdellä ole vettä palokärjen juotavaksi, tulee sille hirveä jano. Silloin se rupeaa vettä huutamaan. Ja sen verran vedenantaja kuulee palokärjen huutoa, että silloin rupeaa kohta satamaan ja lintu saa juoda haavan lehdeltä.”

Apuna hammassärkyyn ja sokeuteen

Palokärki ei kuitenkaan ole ollut pelkkä pahan ilma lintu, sillä sitä on käytetty ennen apuna myös kansanlääkinnässä. On uskottu, että kun kaiveli hampaitaan palokärjen kielestä tehdyllä hammastikulla, sai karkotetuksi hammassäryn. Noihin aikoihin arveltiin, että hammaskipu johtui hammasmadosta, ja kukapa muu pystyi hammasmadon kaivelemaan ulos paremmin kuin palokärki.

Pohjois-Suomen peräkylillä taas uskottiin, että näkönsä menettänyt ihminen saa näkemisen lahjan takaisin, jos oikeaan aikaan silmiä huudeltiin palokärjen munalla. Samuli Paulaharjukin tunsi uskomuksen ja tiesi kirjoittaa, ettei noilla leveysasteilla kukaan ollut koskaan löytänyt palokärjen pesää, joten käytännössä taikaa oli vaikea kokeilla. Lehmien ja hevosten ähkynpurut sekä muut äkilliset vaivat kuulemma kuitenkin katosivat, jos ampui palokärjen, kuivasi sen ja antoi sitä viinan seassa eläimille.