Kuun vesivarastot (vaalea alue) sijaitsevat symmetrisesti molemmilla pallonpuoliskoilla. Vasemmalla pohjoinen, oikealla eteläinen pallonpuolisko. Kuva Richard Miller/University of Alabama, Huntsville

Joskus tutkijat ovat sokeita seikalle, joka seisoo päivänselvänä heidän edessään.

Jo hyvän aikaa on tiedetty, että Kuun pinnanalaiset jäävarastot eivät ole tarkalleen navoilla, missä ne olisivat parhaiten suojassa Auringolta. Kukaan ei kuitenkaan ole tiettävästi huomannut, että jääesiintymät sijaitsevat suoraan toisiaan vastapäätä.

Nyt tämä on tajuttu ja johtopäätös on, että Kuun pyörimisakselin paikan on täytynyt muuttua menneisyydessä. Akselin muutos on ollut 5.5 asteen suuruinen, sillä tämän verran jäävarastot ovat sivussa niin kuun pohjois- kuin etelänavalla.

Planetaariset kappaleet sopeuttavat pyörimisakselinsa kappaleen massan jakautumisen perusteella: painavammat alueet sijoittuvat päiväntasaajan, kevyemmät napojen suuntaan. Mikä siis muutti Kuun napojen paikan?

Tumma alue Kuun pinnalla antaa vihjeen. Kyseessä on Oceanus Procellarum, eli Myrskyjen valtameri, tämän laajan vulkaanisen alueen uskotaan muodostuneen, kun radioaktiivinen keskittymä Kuun pintakerroksessa kuumensi sen alapuolella olevaa vaippaa.

Ylikuuman vaipan tiheys oli muuta Kuuta pienempi, ja Kuu sopeutti pikkuhiljaa akselinsa tähän anomaliaan. Samalla myös suoraan navoilla sijaitsevat jäävarastot siirtyivät sivuun.

Muutos alkoi kolme miljardia vuotta sitten ja se tapahtui kaikessa rauhassa: akseli siirtyi senttimetrin 50 vuodessa. Miljardin vuoden päästä korjasliike oli valmis ja jäävarastot niillä paikoilla, joissa ne nyt näemme.

Jos hypoteesi pitää paikkansa, se tarkoittaa, että Kuun vesi on ikiaikaista. Tämä puolestaan tarjoaa houkuttelevan mahdollisuuden selvittää, mistä Maan vesi on tullut.

"Maa on kierrättänyt itsensä niin monta kertaa, ettei täällä ole mitään niin vanhaa. Kuun ikivanha jää voisi antaa vastauksen tähän mysteeriin", sanoo tutkimuksen tehneen ryhmän vetäjä Matthew Siegler.