Miten Hannibal sai sotajoukkonsa – myös kuulusat norsunsa - Alppien yli hyökätessään Roomaan? Kansainvälinen tutkijaryhmä uskoo löytäneensä vastauksen alppisolassa ennen ajanlaskumme alkua höyrynneestä hevonsenlannasta.

Öljymaalaus haarniskoidusta, töyhtökypäräisestä Hannibalista Norsun selässä joukkojensa ympäröimänä.

 

Nicolas Poussin: Hannibal ylittää Alpit norsulla, maalattu 1625 tai 1626

 

Kanadalaisen Yorkin yliopiston geomorfologi Bill Mahaney uskoo vakaasti, että hänen tutkijaryhmänsä on ratkaisemassa arvoituksen, joka on vaivannut tutkijoita satoja vuosia ja jonka tiedetään kiusanneen Napoleoniakin. Apuna on ollut nykytekniikka, jonka ansiosta armeijan jälkiä voi yhä löytyä maastosta, vaikka marssista on yli kaksi tuhatta vuotta.

Karthagolainen sotapäällikkö Hannibal vei valtavat sotajoukkonsa Alppien yli Italiaan vuonna 218 ennen ajanlaskumme alkua. Oli toisen puunilaissodan aatto. Alpit eivät olleetkaan se luonnon rakentama ylittämätön suojamuuri, joksi roomalaiset olivat sen olettaneet.

Edessä oli 16-vuotiseksi venynyt erittäin verinen konflikti, joka muokkasi Eurooppaa sellaiseksi kuin sen nykyisin tunnemme. Hannibal itse on jäänyt historiaan yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista sotastrategisteista. 

Aikakirjat tietävät kertoa sodasta varsin paljon, mutta eivät sitä, miten ja mistä valtava armeija ylitti Alpit. Monet tutkijat ovat vuosisatojen varrella panneet arvoituksen ratkaisuun paljon aikaa ja vaivaa.

Vaikea reitti ehkä pakon sanelema

Hannibalin armeijassa oli 30 000 sotilasta, yli 15 000 hevosta ja aika joukko muuleja, mutta parhaiten muistetaan Hannibalin elävät panssarivaunut, 37 norsua.

Mahaneyn ryhmä on päätellyt, että suurarmeijan todennäköisin reitti kulki Col de Traversetten solan kautta. Kapea sola sijaitse hieman Ranskan Grenoblesta kaakkoon ja Italian Torinosta lounaaseen, kolmen kilometrin korkeudella merenpinnasta, eikä sitä voi kehua helppokulkuiseksi tänäkään päivänä.

Miksi Hannibal valitsi niin vaikean reitin? Tutkijat arvelevat, ettei hänellä ehkä ollut vaihtoehtoja. Rooman armeijan lisäksi hänen joukkojaan vaanivat sotilaallisesti vahvat gallialaisheimot. Ehkä Hannibal päätti eksyttää ne odottamattomalla reittivalinnalla.

Brittitutkija Sir Gavin de Beer esitti Col de Traversetten reittiä jo yli sata vuotta sitten – itsepintaisesti, peräti viiden kirjan verran. Tuolloinen tiedeyhteisö tuhahteli hänelle, mutta Mahaney piti paikkaa historiallisten kirjoitusten ja maaston antamien vinkkien perusteella tutkimisen arvoisena.

Maastoa tallottiin Hannibalin aikaan

Pontta tutkimuksille antoivat muun muassa tiedot muinaisista tulvista, jotka vastasivat tietoja Hannibalin armeijan ylittämistä joista, ja ilma- ja satelliittikuvat, jotka osuivat hyvin yksiin veteraanien muistelemien kivivyöryjen kanssa. Traversetten turvesuo on myös yksi harvoista paikoista, joissa oli kylliksi vettä ison armeijan tarpeisiin.

Itse suo osoittautui tärkeäksi johtolangaksi: toisin kuin missään muussa tutkitussa alppisuossa, turpeen syvyydestä löytyi perusteellisen tallomisen merkkejä. Tuosta kerroksesta otetut näytteet osoittautuivat radiohiiliajoituksessa juuri Hannibalin aikaisiksi.

 

 

Grafiikka

 

 

Geenitutkimuksissa näytteistä löytyi runsaasti Clostridium-suvun bakteerien DNA:ta. Ne ovat erittäin yleisiä joidenkin eläinten mahassa, etenkin hevosilla. Löytöä on hyvin hankala selittää niillä muutamilla eläimillä, joita korkealla vuoristossa yleensä elelee, tutkijat huomauttavat. 

He myöntävät kyllä, etteivät vielä ole täysin varmoja bakteerien alkuperästä, sillä samaa sukua on ihmisenkin suolistossa. Siksi on aloitettu laaja mikrobiologinen ohjelma bakteerin perimän mahdollisimman perusteelliseksi selvittämiseksi.

Norsun heisimadon munat olisivat huippulöytö

Samalla näytteistä etsitään luonnon aikakapselissa mahdollisesti säilyneitä suolistoloisten munia. Niistä tutkijat toivovat saavansa lisänäyttöä siitä, että Traversetten suolla oli Hannibalin sotilaita, hevosia ja hänen kuuluisia norsujaan. Norsuille tyypillisten heisimatojen munat olisivat varsinainen sinetti, sillä villeinä norsuja ei Alpeilla tuolloinkaan vaellellut. 

Mahaneyn toiveena on lisärahoitus, jonka ansiosta koko suo ja myös lähisuot voitaisiin kartoittaa maatutkalla. Hän uskoo, että turpeen uumenissa piilee kolikoita, vyönsolkia ja muita metalliesineitä, joilta isolta armeijalta väistämättä jäi matkan varrella.

Tutkimus on julkaistu Archaeometry-tiedelehdessä, ja tutkijaryhmään kuulunut mikrobiologi Chris Allen kirjoittaa löydöistä ja päätelmistä The Conversation-lehdessä. Lisää tietoa tarjoaa myös The Guardian -lehden pitkä artikkeli.