Suomalaisten lintuharrastajien ainutlaatuisia tunnusmerkkejä ovat jokakeväinen Tornien taisto ja ns.staijaus-keppi. Suomalainen keksintö pitää niskat kunnossa tuntikausia kestävän lintutarkkailun aikana. – Ulkomaalaisissa se herättää hilpeyttä, kertoo Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Kairamo.

Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Kairamo esittelee puista keppiä.

 

Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Kairamo esittelee suomalaista keksintöä staijauskeppiä, joka auttaa kiikaroimisessa.

Juhani Kairamo kiikaroi staijauskepin kanssa.

Ulkomaalaiset "lintumiehet" nauravat suomalaiselle "kävelykepille", jota useat lintuharrastajat käyttävät. Kanta-Hämeen lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Kairamo pitää keppiä kuitenkin tarpeellisena, sillä se auttaa kiikarin heilumisessa eli ns. värinässä.

– Itse asiassa tämä on täysin suomalainen keksintö, jota kutsutaan staijauskepiksi tai seipiöksi. Joku on sanonut, että se olisi keksitty jatkosodan aikana tähystykseen, mutta en tiedä sen todenperää.

– Kun ollaan koko päivä intensiivisesti seuraamassa lintujen muuttoa, ja pidetään tauottomasti kiikareita silmillä, niin hartiat väsyy. Tämä keppi asetetaan kiikareiden alle ja sitten voidaan pitää kädet rennosti alhaalla, eikä väsymistä ja niskojen jumiutumista tapahdu.

Maailmalla keppimenetelmä on harvinainen näky.

– Englantilaiset jopa vähän nauravat meille, että toihan näyttää ihan tyhmältä. Sitä kutsutaankin Finn-stickiksi ulkomailla, Kairamo hymyilee.

Nopean laskutavan oppii

Myös Tornien taisto eri puolilla Suomea on ainutlaatuinen tapahtuma, jota ruotsalaiset ovat alkaneet matkia ja Tanskassa vuosi sitten kisa järjestettiin ensimmäisen kerran. Tänä vuonna sadat lintuharrastajat kiipeävät torneihin ympäri maata 7. toukokuuta.

Sisämaan torneissa ei voi pärjätä lajirunsaudessa rannikkoseudulle, mutta Kanta-Hämeen lukuisat tornit ja Sammalistonsuon kummun rakennelma täyttyvät lintujoukkueista (3-8 henkilöä).

Tornien taiston tarkoituksena on viettää mukava lintupäivä ja tehdä lintuharrastusta tunnetuksi. Osallistumismaksuilla kerätään varoja tänä vuonna heinäkurpan suojeluun. Yli sadan lajin havainnoilla ollaan kärjessä.

Lintumäärien nopea arviointi hämmästyttää aina harrastajauntuvikkoa. Juhani Kairamon mukaan laskentaa on hyvä harjoitella ensin pienessä parvessa.

– Kun on viisikymmentä kurkea tai hanhea, jotka pystyy laskemaan yksitellen ja siitä lähtee arvioimaan kymmenen kerrallaan, 20, 30, 40, 50 ja niin edelleen. Tämä sama pätee sitten, kun mennään isompiin mittaluokkiin.

– Kun muutossa lentää tuhansia hanhia, joudut nopeasti arvioimaan 100, 200, 300, 400 jne. Laskentaa on hyvä vertailla muutaman lintutarkkailijan kanssa yhdessä ja kuta enemmän sitä tekee, sitä tarkempiin lukuihin pääsee, Kairamo opastaa.

Havis on aina mukana

Riihimäen Sammalistonsuon jokapäiväinen tuttu on Kalle Lindeman. Kevään haaveena ovat harvinaiset rantakurvi ja ruostesorsa, joita on joskus suolla nähtykin.

 

Kalle Lindemannin havaintovihko on täynnä merkintöjä.

 

Havaintovihkoon kirjoitetaan kaikki lintuhavainnot. Kalle Lindemannilla on kevät alkanut hyvin, ennätysvauhdissa.

 

Lintuharrastaja on kuin keräilijä, kohteena lintuhavainnot. Havaintovihko on Lindemannilla aina mukana. Tarkat lyijykynämerkinnät näyttävät ulkopuolisesta salatiedekoodeilta.

– Havaintovihko on tärkeä apuväline muistille. Ylös kirjataan kaikki lajit, joita näkee yhden päivän aikana, määrät ja havaintopaikat, sekä ovatko linnut muuttavia vai paikallisia. On hyvä vertailla eri vuosia jälkikäteen. Nykyisin nämä kirjataan myös sähköiseen välineeseen eli Tiiraan.

Lindemannin oma ennätys vuositasolla on 244 lajia.

– Nyt on ollut hyvä tahti ja olen lähellä Suomen kärkeä. Onhan se kiva kisailla kavereiden kanssa.

Vielä yksi lintuharrastajien erikoisempi keräystapa on ekopinna. Kalervo Viitasella tälle vuodelle niitä on kertynyt jo 70, ja päivän uusin saalispinna on heinätavi.

– Ekopinna tarkoittaa, että liikutaan kotoa takaisin kotiin, täysin ilman moottoreita, edes kerrostalossa ei saa käyttää hissiä, mutta ratsastaa ja soutaa saa, kuvailee Kalervo Viitanen, joka ajelee aina polkupyörällä.

Mutta millaisia unia lintumies sitten näkee?

– Yleensä painajaismaisia, ettei unessa tunnista lintulajia. Ja sitten herää ja miettii, että mikähän se oli, mutta en sentään ole mennyt lintukirjasta katsomaan. Tämän lajin haaste ja kiinnostavin asia on, että toivoo näkevänsä lajeja, joita ei heti tunnista, Kalle Lindeman nauraa.