Etelämantereen länsiosissa oleva Thwaites-jäätikön jäähylly näkyy satelliittikuvista rakennetussa kuvassa.

Vuoteen 2500 mennessä merenpinta voi nousta 15 metriä.

Jos kasvihuonepäästöt kasvavat nykyistä vauhtia, Etelämantereen jäätiköiden sulaminen voi nostaa merenpintaa peräti metrin vuoteen 2100 mennessä. Ja kun sulaminen jatkuu, vuoteen 2500 mennessä meret ovat nousseet sen vaikutuksesta 15 metriä. Näin arvioivat yhdysvaltalaistutkijat Nature-lehdessä.

Arvio perustuu jäätikön sulamista kuvaavaan malliin, jossa on otettu lukuun edellisen jääkausien välisen interglasiaaliajan sekä vielä kaukaisemman plioseeniajan tilanne.

Viimeksi koettu jääkausien välinen lämpöjakso oli 130000–115 000 vuotta sitten. Merenpinta oli silloin 6–9 metriä korkeammalla kuin nyt. Kolmen miljoonan vuoden takaisen plioseenikauden aikana merten uskotaan olleen vieläkin korkeammalla, jopa 10–20 metriä ylempänä.

Uusi malli povaa kaksinkertaista merenpinnan nousua verrattuna siihen, mitä hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on ennustanut.

Ero aikaisempaan on siinä, että tutkijat Robert DeConto ja David Pollard ovat ottaneet mallissaan huomioon kaksi mekanismia, jotka jouduttavat mannerjäätikön päätymistä mereen mutta joilla ei ole ollut aiemmissa malleissa vastaavaa painoa.

Aiemmin on ajateltu, että pääasiassa lämpenevät meret sulattavat meren ylle kurottuvia jäähyllyjä alta päin. Uuteen malliin mukaan otetut kaksi muuta mekanismia selittävät kohonneen arvion sulamisesta.

Ensimmäinen mekanismi on jäähyllyjen halkeilu, jota lisää lammikoiksi kerääntyvät sade- ja sulavedet jäähyllyjen pinnalla. Tätä vauhdittaa ilmakehän lämpeneminen.

Toinen mekanismi ovat valtavan korkeiksi muodostuneet jääseinät merelle ulottuvilla jäätiköillä. Jääjyrkänteet voivat kohota sata metriä merenpinnan yläpuolelle ja ulottua 800 metriä sen alapuolelle. Jyrkänteet ovat niin korkeat, etteivät ne pysty kantamaan omaa painoaan vaan romahtavat helposti veteen.