Alkuperäiset eurooppalaiset saattoivat hävitä kokonaan, vihjaa fossiileista kerätty mitokondrion dna.

Väki vaihtui uuteen jääkauden lopulla.

Kun nykyihmiset noin 60 000 vuotta sitten alkoivat purkautua ulos Afrikasta, he saattoivat lähteä liikkeelle kahdessa aallossa. Ensin m-väestö suuntasi itään ja asutti Aasian, Australian ja lopulta Amerikan. Toisessa vaiheessa n-väestö taivalsi pohjoiseen ja länteen ja perusti Euroopan ensimmäisen nykyihmisväestön.

Näin on ajateltu, sillä perimäaines jakaa maailman ihmiset yhä kahteen valtatyyppiin tai haploryhmään, eräänlaisiin supersukuihin. M-tyyppi hallitsee Aasiaa ja Amerikoita, n Eurooppaa. Täällä m:ää ei edes tavata.

Nyt Current Biology -lehdessä julkaistu tutkimus kuitenkin kertoo, ettei jako tapahtunutkaan liikkeelle lähdettäessä vaan vasta jääkauden lopulla Euroopassa.

M asui täällä

Uusi tulkinta perustuu analyyseihin, joita Max Planck -instituutin paleogeneetikko Johannes Krause on tehnyt 34-päisen kansainvälisen kollegajoukkonsa kanssa.

Tutkijat vertailivat äidiltä jälkeläisille periytyvän mitokondrio-dna:n näytteitä, joita oli kerätty 35 muinaisen eurooppalaisen jäännöksistä. Ihmiset olivat asuneet laajalla alueella Italiasta Romaniaan, ja yhtä lailla vaihtelivat elinajat. Nuorimmat näytteet olivat 7 000 vuoden takaa, vanhimmat 35 000:n

Yllättäen tutkijat löysivät vanhoista Ranskan ja Belgian näytteistä m-tyypin perimäainesta, joka oli yhtä vanhaa kuin aasialaisten kantama m-aines. Se tarkoitti, ettei kahden muuttoaallon hypoteesi voinut pitää paikkaansa. Afrikasta oli lähtenyt yksi kärkijoukko, joka oli nopeasti levittäytynyt niin Aasiaan kuin Eurooppaan.

Yhtä odottamaton oli toinen havainto: m-perimää ei löytynyt nuoremmista näytteistä. Se katosi noin 14 500 vuotta sitten. Tutkijoilla oli selityksen paikka.

N korvasi vanhat

Jääkauden Euroopassa ilmasto sahasi lämpimien ja kylmien kausien väliä. Kun viimeinen kova jäätiköitymisvaihe noin 22 000 vuotta sitten alkoi, ilmasto kylmeni niin, että väki vetäytyi etelään vielä elinkelpoisiin turvataskuihin. Samalla ennestäänkin pienet joukot jäivät eristyksiin, kutistuivat lisää ja menettivät geneettistä monimuotoisuuttaan. Ilmeisesti m-väki hävisi juuri tällä pakomatkalla.

Paremmin ei käynyt niille, jotka selvisivät hengissä. Kun kylmyys 14 500 vuotta sitten vaihtui lämpökauteen, Eurooppaan ilmaantui uutta väestöä, joka kantoi n-perimää. Se alkoi täyttää maata, ja alkuperäiset asukkaat katosivat.

Tutkijat eivät tiedä, mistä n:n tuojat saapuivat. Epäselvää on sekin, hävittikö uusi väestö vanhan vai sulautuiko vanha uuteen. Näihin kysymyksiin saanemme vastauksia, kun vastaavanlainen analyysi tehdään tuman dna:sta. Se kantaa laajempaa geneettistä tarinaa kuin mitodondrion dna.