Kun ilmasto lämpenee, Suomeen tulee uusia yöperhoslajeja. Lajikirjo tuo mukanaan myös tuholaiset, kuten havumetsiä tuhoavan havununnan. Ongelmissa ovat myös arktiset lajit, jotka eivät pärjää lämpenevässä ilmastossa.

Koukerokoisa

 

Koukerokoisaa tavataan vain Kajaanin lentokentällä.

 

Suomen yöperhosia on seurattu kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana 1993-2012 Suomen yöperhosyhteisö on muuttunut radikaalisti.

– Voidaan sanoa suoraan, että tämä on erittäin hyvä ilmastonmuutoksen indikaattori. Suomeen ja myös pohjoiseen on tullut runsaasti uusia lajeja, kertoo Kainuun Ely-keskuksen suunnittelija Reima Leinonen.

Todennäköisin selitys muutoksille on Pohjois-Euroopan alueella seurantakauden aikana tapahtunut ilmaston lämpeneminen. Toinen tekijä on rehevöityminen.

 

Ilmaston yhä lämmetessä edessä on paikallinen tai jopa globaali sukupuutto

– Reima Leinonen

– Happaman laskeuman pieneneminen on todennäköisesti vaikuttanut myönteisesti jäkälillä toukkana elävien yöperhosten kantoihin. Lisäksi korkeasta maaperän typpipitoisuudesta hyötyvillä kasvilajeilla toukkana elävät yöperhoset ovat voineet hyötyä typpilaskeumasta, kertoo erikoistutkija Juha Pöyry Suomen ympäristökeskuksesta.

Seurantajaksossa tehtiin havaintoja 726 lajista ja seitsemästä miljoonasta suurperhosesta.

Uusia lajeja tulee, osa joutuu vetäytymään

Yöperhosten vuosittain havaittava lajimäärä maassamme on kasvanut. Muutos on ollut nopein maan eteläosissa. Myös esimerkiksi Kainuuseen on tullut kahdessakymmenessä vuodessa yli kaksisataa uutta lajia, kun mukaan lasketaan suur- ja pikkuperhoslajit. Muuten seurannassa on tarkkailtu suurperhosten lajimääriä.

– Myös ihan pohjoisimpaan Lappiin on tullut muutamia uusia lajeja, mutta toki lajien runsastuminen painottuu etelään, jonne on tullut Virosta tai Kannaksen kautta uusia lajeja muutamia per vuosi, kertoo Kainuun Ely-keskuksen suunnittelija Reima Leinonen.

 

 

loimuyökkönen

 

Loimuyökkönen 

 

Pikkuhiljaa yöperhosyhteisöt ovat lounaistuneet, eli yhä pohjoisempana havaitaan sellaisia lajeja, joita on aikaisemmin tavattu Lounais-Suomessa.

Samaan aikaan kun eteläiset lajit valloittavat pohjoista, tiettyjen pohjoispainotteisten lajien kannat etelässä ovat laskeneet eli ne ovat harvinaistuneet. Lajit vetäytyvät yhä pohjoisemmaksi.

Yksi voimakkaammin vetäytyneistä lajeista on harmaankirjava loimuyökkönen, vihreänruskea perhonen, joka lentää syyskuun puolivälistä ensimmäisiin pakkasiin.

– Sen kanta on pienentynyt kymmenesosaan 90-luvun alun runsaudesta, ja sitä havaitaan eteläisessä Suomessa enää yksittäin.

– Niin kauan kuin ne pystyvät vetäytymään kohti pohjoista, tilanne on siedettävä. Mutta jos laji elää jo valmiiksi aivan pohjoisessa, ilmaston yhä lämmetessä edessä on paikallinen tai jopa globaali sukupuutto, Leinonen sanoo.

Kajaanin lentokentän erikoisuus

Seurannan aikana, vuonna 2003, Leinonen ja hyönteistutkija Juhani Itämies löysivät Kajaanin lentokentältä lajin, joka ei elä missään muualla Suomessa.

Kyseessä on pikkuperhosiin kuuluva koukerokoisa, laji joka eli ennen runsaslukuisena useassa paikassa, mutta joka harvinaistui muun muassa maankäytön muutosten myötä. Lentokentällä olosuhteet ovat koukerokoisalle ihanteelliset.

– Se on paahteinen paikka, jossa on pitkä niittoperinne, kasvillisuus kasvaa siellä hiekkapatjan päällä. Lisäksi siellä kasvaa sen ravintokasvia korvakeltanoa, jota se nakertaa lehtiruusukkeen alapinnalle tekemänsä ohuen seitin suojista. Vaikka kasvit niitetään, se on suojassa maata vasten olevan lehtiruusukkeen alla.

Tänä päivänä koukerokoisa elää Kajaanin lentokentällä kohtalaisen runsaslukuisena.

Eteläisten lajien kannat ovat kasvaneet

 

Valorysä

 

Valorysä

 

Useat eteläistä alkuperää olevien lajien kannat ovat kasvaneet voimakkaasti, samalla kun pohjoisten lajien pienentyneet. Monien lajien kannat ovat runsastuneet monikymmenkertaiseksi tai jopa enemmän. Yöperhosseurannassa yksi voimakkaammin runsastuneita lajeja on vyökiiltoyökkönen.

– Kanta runsastui seuranta-aikana 500-kertaiseksi. Vyökiiltoyökkönen on sellainen peruslaji. Sen siipikärkiväli on reilut kaksi senttimetriä, ja sen toukka elää erilaisilla heinillä ja se talvehtii kotelona.

Pohjoisimmat havainnot on tällä hetkellä tehty hieman Kainuun pohjoispuolella, ja se leviää hiljalleen yhä pohjoisemmaksi.

Yksi ratkaiseva tulos yöperhosten seurannassa on, että Suomessa siirrytään kohti keskieurooppalaista lajistorakennetta. Kun ennen Suomessa oli vähemmän lajeja ja joillakin lajeilla hyvinkin runsaita yksilömääriä. Nyt tilanne on muuttumassa.

– Kun tulee lisää lajeja, lajien kesken yksilömäärät jakautuvat tasaisemmin. Eli on enemmän lajeja, mutta yksilömäärät eivät ole valtavan isoja.

Monisukupolvisuus on yleistynyt

Yleensä perhoslajit ovat Suomessa muodostaneet yhden sukupolven kesässä, ja vain muutamat lajit ovat tehneet toista sukupolvea. Kahdessakymmenessä vuodessa kakkos- ja kolmossukupolvien määrä on lisääntymässä yhä useammalla lajilla ja yhä pohjoisempana.

– Vuonna 1999 yksi laji teki kolme sukupolvea Suomessa ja on tehnyt sitä säännöllisesti siitä lähtien. Kyseessä on kääpiöpikkumittari, joka kuoriutuu hyvin herkästi, jos kelit jatkuvat syksyllä tarpeeksi lämpiminä. Kotelossa kun on aina valmiina seuraava yksilö odottamassa.

Useita sukupolvia syntyy, koska kesät ovat pidentyneet ja lämpötilat ovat korkealla pidemmälle syksyyn.

Leinonen muistuttaa, että useamman sukupolven kuoriutuminen kesässä voi olla lajille myös riski.

– Toista tai kolmatta sukupolvea seuraava sukupolvi ei ehkä ehdi enää sopivaan vaiheeseen, jossa se voi talvehtia. Tämä voi vaikuttaa kannan runsauteen, mutta käytännössä ei kuitenkaan hirveän paljon.

Havununna-tuholainen leviää

Leinonen puntaroi, että yöperhosyhteisön muuttuminen on sekä hyvä että huono asia.

– Lajisto Suomessa on monipuolistunut, mutta riskit tuholaisiin ovat olemassa, ja erikoiset pohjoiset lajit ovat hätää kärsimässä.

Hyvä esimerkki leviävistä tuholaisista on havununna.

 

 

Havununna

 

Havununna

 

– Se on runsastunut Etelä-Suomessa 80-kertaiseksi 90-luvun alkuun verrattuna. Pohjoisimmat havainnot siitä on tehty keskisessä Suomessa Suonenjoella.

Havununnan toukat syövät mäntyä ja kuusta, mutta sille kelpaavat myös haapa, paju ja mustikka.

– Se on yksi potentiaalinen tuholainen, joka jossain vaiheessa voi näyttää voimansa syömällä kuusikoita paljaaksi. Keski-Euroopassa se on tehnytkin laajoja metsätuhoja.

Suomessa tavatuista noin 2 600 perhoslajista 970 kuuluu suur- ja noin 1 530 pikkuperhosiin.

Yöperhosseurannassa perhosia kerättiin enimmäkseen valorysällä. Seurannan tuottamaa aineistoa voidaan käyttää monien ympäristössä tapahtuvien laaja-alaisten muutosten, kuten maankäytön, ilmaston ja ilmansaasteiden vaikutusten tutkimiseksi.

Seurannassa on ollut vuosittain 40 – 152 pyydystä. Pyydysten ylläpidosta ovat vastanneet alueelliset ELY-keskukset, ja aineiston määrittämisestä ja tallennuksesta vapaaehtoiset perhosharrastajat. Seurantaa ovat koordinoineet Kainuun ELY-keskus ja Suomen ympäristökeskus (Syke).