Varpuskanta oli suurimmillaan Suomessa 1950-luvulla, jonka jälkeen se on lähtenyt hiljalleen laskuun. Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta ruokinnan ja suojapaikkojen vähenemisen uskotaan ajavan lintuja paremmille apajille.

Varpunen pesänsä suuaukolla

 

Varpuset vähenevät koko Euroopassa. 

Mistä on kyse?

  • Varpuskanta pienenee jatkuvasti
  • Syynä ovat muun muassa ruuan ja suojapaikkojen väheneminen
  • Sama ilmiö on nähtävissä myös muualla Euroopassa
  • Pikkuvarpusten määrä sensijaan on kasvussa

Vielä viisi vuotta sitten Tampereella oli reilut 4000 varpusta, mutta nykyään niitä on enää noin 3000. Tämän on pannut merkille Pirkanmaalla parinkymmenen vuoden ajan varpusia laskenut biologian lehtori Jouko Sipari. Hänen mukaansa määrän väheneminen voi johtua monesta syystä.

– Sitä sukupolvea, joka aikoinaan ruokki lintuja innokkaasti kaupungissa, ei oikein enää ole.

– Pientaloalueilta ja vanhoilta keskustapihoilta taas on hävinnyt orapihlaja, jossa ne viihtyvät erittäin hyvin. Se on suojaisa ja lämmin paikka. Jos ruoka ja suojapaikka lähtevät, lähtee varpunenkin.

Varpuskanta on kutistunut myös muualla Euroopassa. Eri paikoissa on erilaisia käsityksiä siitä, miksi määrä on huvennut.

– Esimerkiksi Pohjois-Euroopassa maaseudulla syy on selvästi viljan väheneminen karjatiloilla. Varpunen suosii kuivaa jyvää, ihan kaikki ei sille kelpaa, Sipari kertoo.

Joissakin tapauksissa lintuja on karsinut epidemia.

– Sitäkin on ollut, että virus on tappanut järjestäen kaikki yhdyskunnasta.

Pikkuvarpuset leviävät laajalti

Vaikka varpusten määrä on vähentynyt, pikkuvarpuset ovat yleistyneet. Joidenkin lintulajien leviämistä vauhdittaa ilmaston lämpeneminen, mutta pikkuvarpusia on havaittu jo aiemmin.

 

Biologian lehtori Jouko Sipari

 

Jouko Sipari tietää, missä varpuset pesiytyvät Tampereella. Yksi paikoista on orapihlaja-aita Hämeenpuistossa.

– Muistan, kun nuorena poikana kävin Parikkalan rautatieasemalla katsomassa sellaista harvinaisuutta kuin pikkuvarpunen, Sipari sanoo.

– Sen jälkeen niiden määrä on kiihtyvästi kasvanut, tosin viime vuosina sekin on hieman hidastunut.

Myös pikkuvarpusten leviämissyy on epäselvä.

Varpunen viihtyy katseilta suojassa

Kun Sipari aloitti varpusten laskemisen, kävelykilometrejä kertyi pian toistatuhatta. Mies liikkuu jalan, koska autolla tai pyörällä kulkiessa lintuja on vaikea havaita.

– Ensimmäisellä kerralla kävin läpi joka paikan, etsin joka ainoan yhdyskunnan. Varpuset viihtyvät aina samoilla paikoilla, varsinkin talvisin.

Laskeminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä linnut piilottelevat mielellään orapihlajan suojissa.

– Kävelen pensasaidan viertä ja lasken näkyvissä olevat. Käännyn pensasaidan toisessa päässä takaisin, kävelen vähän hitaammin ja lasken ne uudestaan. Tässä vaiheessa ne alkavat jo hermostua siitä, että kuka tuossa kulkee edestakaisin, Sipari kuvailee.

– Sitten käännyn vielä kerran. Paikallaan olleet linnutkin alkavat nykiä harteitaan ja heiluttaa pyrstöään, ja silloin saan yleensä ne kaikki.