Kilpisjärven ja Oulangan kalkkialueet ovat jäkälälajistoltaan merkittävimpiä alueita Suomessa, ja niillä tavataan useita kansainvälisesti harvinaisia jäkälälajeja.

Kilpisjärven ja Oulangan kalkkialueet ovat jäkälälajistoltaan merkittävimpiä alueita Suomessa, ja niillä tavataan useita kansainvälisesti harvinaisia jäkälälajeja.

Suomalaisilta kalkkikallioilta on löydetty kolme tieteelle uutta jäkälälajia.

Kalkkikalliot ovat Suomessa hyvin harvinainen ja uhanalainen luontotyyppi, jolla tavataan paljon harvinaisia jäkälälajeja.

Juuri ilmestyneessä tutkimuksessa kuvataan kalkkikallioilta kolme tieteelle uutta jäkälälajia.

Tutkijoiden yllätykseksi tutkimuksissa on lisäksi löytynyt monia toistaiseksi tunnistamattomia mahdollisesti tieteelle kuvaamattomia lajeja. Ennen tätä tutkimusta Suomesta on kuvattu viimeisen 50 vuoden aikana seitsemän tieteelle uutta jäkälälajia.

Kolme uutta harvinaisuutta löytyivät Kilpisjärveltä ja Oulangalta. Ne kuuluvat vellamonjäkäliin, joka on pohjoinen arktisille alueille painottuva jäkäläsuku. Sen kaikki lajit ovat harvinaisia kalkinvaatijoita. Sukuun kuuluvia lajeja on aiemmin tunnettu maailmasta kuusi.

Uudet jäkälät ovat oulanganvellamonjäkälä, tundravellamonjäkälä ja orvonvellamonjäkälä.

Oulanganvellamonjäkälä on löydetty yhdeltä paikalta Kuusamosta Oulangan kansallispuistosta rotkolaaksosta kalkkipitoiselta kallioseinämältä.

Tundravellamonjäkälä on löydetty yhdeltä paikalta Enontekiön Kilpisjärveltä kalkkitunturilta kalkkipikkukiveltä.

Orvonvellamonjäkälä tunnetaan Enontekiöltä, Kuusamosta ja Sallasta yhdeltä paikalta kustakin. Se kasvaa rotkolaaksoissa ja tunturilla kalkkilohkareilla ja -kivillä.

Kuvatut lajit ovat ainakin Euroopassa hyvin harvinaisia ja jääneet siksi aiemmin löytämättä. Kilpisjärven ja Oulangan kalkkialueet ovat jäkälälajistoltaan merkittävimpiä alueita Suomessa, ja niillä tavataan useita kansainvälisesti harvinaisia jäkälälajeja.

Geenipankissa on yksi aiemmin tunnistamaton dna-viivakoodi oulanganvellamonjäkälästä Kanadasta ja tundravellamonjäkälästä Alaskasta. Näiden lajien päälevinneisyysalue saattaa olla Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla, joiden jäkälälajisto tunnetaan selvästi Eurooppaa huonommin.

Kalkkikallioiden jäkäliä on tutkittu osana ympäristöministeriön rahoittamaa puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa Puttea.