Umpeenkasvun lisäksi vedenpinnan vaihtelu hävittää matalia, riittävän aukkoisia rantoja. Lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvia vesistöjä ei pidä jättää oman onnensa nojaan, ne kaipaavat kunnostusta”, sanovat Antti Happonen (vas.) ja Juho Ristikankare Sysmäjärven rannalla Outokummussa.

Umpeenkasvun lisäksi vedenpinnan vaihtelu hävittää matalia, riittävän aukkoisia rantoja. Lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvia vesistöjä ei pidä jättää oman onnensa nojaan, ne kaipaavat kunnostusta”, sanovat Antti Happonen (vas.) ja Juho Ristikankare Sysmäjärven rannalla Outokummussa.

Ruokinta on vain ensiapua. Vesistöt kaipaisivat kunnostusta, sillä umpeenkasvu hävittää ravinnon.

Metsästäjien innostus sorsien ruokintaa kohtaan on ollut viime vuodet kasvussa. Samalla ovat lisääntyneet myös vääränlaiset ruokintatavat.

”Kevätruokinnan on tarkoitus olla nimenomaan ohjaavaa ruokintaa. Ruokaa viedään hyville poikastuotantoalueille, joissa linnuille on suojaa ja ravintoa”, neuvoo aktiivinen vesi­lintujen metsästäjä sekä Pohjolan Lintukosteikot ry:n puheenjohtaja Juho Ristikankare.

Kevätruokinta aloitetaan matalaan veteen, sinne, minne ensimmäiseksi ilmestyy jääpeitteeseen sulia kohtia. Kuivalle maalle lintuja ei pidä ruokkia tauti- ja loisriskin takia.

”Pahin virhe on ohjata ravinnolla linnut korpilammille, joissa poikasille ei ole ravintoa.”

Ruokinta on tärkeää etenkin nuorille linnuille, jotka ovat selvinneet ensimmäisestä muuttomatkasta, muistuttaa kosteikkoasiamies Antti Happonen Lappeenrannan seudun ympäristötoimesta.

Ruokinta pitää lopettaa kesä–heinäkuuksi, kun koiraslinnut parveutuvat, painottavat sekä Ristikankare että Happonen.

”Luontaista ruokaa on tarjolla riittämiin kesäaikaan. Sorsien ravinto yksipuolistuu, jos ne ruokailevat vain ruokintapaikalla.”

Viljoista ohra on suosituin sorsille tarjottu eväs. Se ei vety aivan yhtä helposti kuin esimerkiksi vehnä, joka alkaa myös helposti käydä.

Sekä Happonen että Ristikankare harmittelevat, että keinopesät tai ruokinta ovat vain ensiapu sorsalinnuille.

”Meidän poikastuotantoalueemme ja muutenkin vesistöt ovat kehnossa kunnossa. Lampien ja järvien umpeenkasvu hävittää ravinnon. Sorsien sijaan vesistöihin muuttaa kalansyöjälinnustoa”, Happonen kuvailee tilannetta.

Natura-alueet ovat joskus olleet hienoja lintuvesiä mutta eivät ole enää. Rehevien matalien rantojen lajit, kuten jouhisorsa, lapasorsa ja punasotka, ovat häviämässä.

Elinympäristöjen elvytys ja pienpetopyynti, siinä kaksi kriittisintä asiaa, joita lintuvedet kaipaavat, Ristikankare sanoo.