torstai, 7. huhtikuu 2016

Kova väite: Valistus ei saa ihmisiä syömään terveellisemmin

 

vaaka_painonhallinta_lihominen_lihavuus_

 

Taistelu lihomista vastaan toimii parhaiten, jos yksilöiltä ei vaadita liikoja.

Monissa maissa viranomaiset ovat reagoineet kansalaisten epäterveellisiin ruokatottumuksiin ja lihavuusepidemiaan neuvonnalla, ohjauksella ja rohkaisemalla omaksumaan terveellisempiä elämäntapoja.

Monet kuitenkin ovat saaneet huomata, että elämäntapojen muuttaminen on tuskallisen vaikeaa kaikesta valistuksesta, ohjeista ja rohkaisusta huolimatta.

Toimet, jotka vaativat yksilöiltä vain vähän henkilökohtaisia ja psykologisia resursseja, ovat todennäköisimmin tehokkaita.

Tällaiset vähän vastaanottajalta vaativien lähestymistapojen tulisi siksi olla keskeisiä kansanterveystyössä terveellisen ravinnon puolesta ja ylipainoa vastaan, väittää Cambridgen yliopiston tutkija Jean Adams kollegoineen Plos-tiedelehdessä.

Ruokavalion parantamiseen on pääpiirteissäin kaksi lähestymistapaa.

Väestötason lähestymistavassa pyritään vähentämään riskejä maltillisesti kaikilta. Näin toimitaan esimerkiksi kampanjoissa, joissa rohkaistaan ihmisiä laittamaan ruokaa itse tai elintarviketeollisuutta vähentämään suolaa valmisruoassa.

Sen vastakohta on korkean riskin lähestymistapa, jossa pyritään vähentämään joidenkin yksilöiden hyvin korkeaa riskiä radikaalisti. Tästä on kyse esimerkiksi diabetekseen sairastuneiden ravitsemusneuvonnassa.

Jos väestötason lähestymistapa on menestyksekäs, se jo määritelmän mukaan parantaa hyvin monien ihmisten terveyttä.

 

Kaikilla väestötason lähestymistavoilla ei kuitenkaan todennäköisesti ole samaa vaikutusta.

Esimerkiksi kannustaminen laittamaan ruokaa kotona on järkevää vain, jos ihmisillä on varaa ostaa terveellisiä ruoka-aineita ja heillä on aikaa, mahdollisuudet ja taitoja kokata kotona.

Sitä vastoin väestötason puuttumiset, jotka eivät vaadi yksilöiltä juuri omaa ponnistelua, kuten suolan vähentäminen valmisruoasta, on todennäköisesti tehokkaampaa ja oikeudenmukaista koko väestön kannalta.

Kirjoittajat huomauttavat, että tällaiset interventiot usein nähdään valinnanvapauden rajoittamisena.

”On kuitenkin epätodennäköistä, että monet ihmiset aidosti tekevät ’vapaita valintoja’ sen suhteen, mitä he syövät. Ruoan ’valintaan’ vaikuttavat vahvasti tavat, mitä ruokaa on saatavilla ja mihin on varaa, sekä kulttuuriset normit.”

Tutkijat päättelevät, että tällaisten yksilöltä vähän ponnistelua vaativien väestötason interventioiden kehittelyyn ja käyttöönottoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

”Me kaikki tarvitsemme enemmän rohkeutta puolustaa tällaisia interventioita, jotta ne olisivat julkisesti hyväksyttäviä ja kannustaisivat ihmisiä elämään terveellisempää elämää ja vähentäisivät eriarvoisuutta terveydessä. Vähän ponnistelua vaativien väestötason interventioiden tulisi olla keskeisiä taistelussa terveellisen ruokavalion puolesta ja liikalihavuutta vastaan.”

 

Myös ravintoa koskevan informaation tulisi olla omaksuttavissa yksilön näkökulmasta mahdollisimman vaivattomasti ja intuitiivisesti.

Brittiläisessä lääketieteellisessä BMJ-lehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessa Royal Society of Public Healthin johtaja Shirley Cramer ehdottaa, että elintarvikkeiden pakkauksista tulisi käydä ilmi, kuinka paljon liikuntaa niiden sisältämien kalorien polttaminen vaatii.

Tämä helpottaisi ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään paremmin kuin pelkät kalorilukemat, Cramer ajattelee.

Cramerin mukaan kaksi kolmasosaa briteistä on ylipainoisia tai lihavia, ja tarvitaan uusia, innovatiivisia aloitteita käyttäytymisen muuttamiseksi väestötasolla.

On kuitenkin vain vähän näyttöä siitä, että nykyinen informaatio elintarvikepakkauksissa tosiasiallisesti muuttaisi käyttäytymistä. Edes terveellisyydestä kertovat havainnolliset liikennevalomerkinnät ruokapakkauksissa eivät ole tehonneet toivotusti.

Liikuntamerkinnän tavoitteena on sekä saada ihmiset ajattelemaan ruoan energiasisältöä että kannustaa heitä olemaan fyysisesti aktiivisia.

Kyselytutkimukset ovat Cramerin mukaan osoittaneet, että lähes puolet briteistä kokee nykyiset ruokapakkausmerkinnät sekaviksi.

Yli puolet briteistä sitä vastoin sanoo, että he muuttaisivat käyttäytymistään positiiviseen suuntaan, jos saisivat informaatiota ruoan kaloreista liikkumiseen kulutetuksi ajaksi muutettuna.

Esimerkiksi virvoitusjuomatölkin kalorit vastaavat keskivertoihmisellä 26 minuutin kävelyä.