Nykyään metsäkauriita tavataan lähes koko Suomessa, eniten etelässä ja lännessä.

 

Suomen luonto muuttuu jatkuvasti ja uusia lajeja, isojakin, ilmaantuu hyvinkin nopeasti. Metsäkauris on Euroopassa laajalle levinnyt laji. Se ei ole erityisen tarkka elinympäristönsä suhteen ja tämä on edesauttanut sen menestystä.

Lajin asema Suomessa on hieman epäselvä. Siitä ei ole tehty vanhoja luulöytöjä, mutta lajin vanhan nimen on arveltu olleen tarvas. Tämä puolestaan antaisi olettaa metsäkauriin olleen osa suomalaista luontoa jo ammoisina aikoina. Monet paikannimet viittaavat tähän suuntaan. Selvimmin ehkä Tarvasjoen entinen kunta Varsinais-Suomessa. Keski-Suomestakin löytyy hyviä esimerkkejä.

Vanhimmat varmat viitteet suomalaisista metsäkauriista ovat Ahvenanmaalta 1537, kun Kustaa Vaasa haluaa liittää saarimaakunnan Tukholman linnan alaisuuteen, lähinnä juuri kauriiden takia. Merkinnät lajista loppuvat kuitenkin 1600-luvun alussa. Kauriit ilmeisesti metsästettiin sukupuuttoon.

Metsäkauris palautettiin Ahvenanmaalle 1950-luvulla alkaneilla istutuksilla. Nykyään maakunnan kanta on noin 10000 yksilöä, josta noin puolet metsästetään vuosittain. Metsäkauris onkin Ahvenanmaan nimikkoeläin. Mantereellekin lajia on istutettu, mutta se on levinnyt sinne itsekin. Ensimmäiset tulivat Tornion seudulle Ruotsista. Kaakkois-Suomeen kauriita tuli Karjalankannaksen kautta.

Nykyään lajia tavataan lähes koko Suomessa, eniten etelässä ja lännessä. Keski-Suomessakin lajiin törmää säännöllisesti. Vertailukohteiden puuttuessa sen saattaa toisinaan sotkea valkohäntäpeuraan. Laji paljastuu viimeistään otusten peräpäästä, metsäkauriin häntä on liki olematon.

Kauriiden ulkonäkö vaihtelee vuoden kierron mukaan. Talvella ruskeanharmaat eläimet lyöttäytyvät pieniksi laumoiksi. Niitä voi houkutella ruokinnalla. Arkoina otuksina ne ovat parhaiten liikkeellä vasta hämärissä. Punaruskeaan kesäkarvaan vaihto tapahtuu touko-kesäkuussa. Pukkien sarvet kasvavat kevään aikana ja ovat täysimittaiset keskikesällä.

Kuvaajan kannalta laji on kaksijakoinen. Satunnaiset kohtaamiset tuottavat harvoin mitään huikeita otoksia, sillä lähestyminen on yleensä hankalaa. Parhaat onnistumisen mahdollisuudet ovat yleensä autosta kuvaamisessa. Silloinkin kauriit tulevat usein epäluuloisiksi, kun auto pysähtyy. Toisaalta säännöllisellä talviruokinnalla metsäkauriita on mahdollista nähdä lähes päivittäin. Rauhallisilla paikoilla ne lähtevät liikkeelle toisinaan auringon vielä paistaessa ja silloin on usein myös valaistus kohdillaan.