Nuori Mars oli kostea planeetta, jossa satoi vettä ja lunta, lainehti kaiketi merikin. Meidän tuntemamme karu pallo siitä alkoi kehittyä mullistusten jälkeen.

Alkuun pintaa uursi sade, sitten rytisi.

Marsin pinnanmuodot häkellyttävät. Päiväntasaajan tuntumassa sijaitsee Tharsisin pullistuma, josta korkeuksiin kurottaa aurinkokunnan mahtavin tulivuori. Sieltä löytyy myös kanjoni, johon voisi piilottaa Mount Everestin.

Mitätön ei ole Tharsis itsekään: leveyttä 5 000 kilometriä ja korkeutta 12 kilometriä. Koska ylänkö on hyvin tuliperäinen, sen uskotaan kaavailleen myös ne kanjonit, joita pidetään muinaisina jokilaaksoina.

Ehkei kaikki mennytkään näin suoraviivaisesti. Kansainvälinen planeettageologien ryhmä arvelee kääntäneensä Marsin kehityshistoriaan kokonaan uuden lehden.

Jokia jo ennen pullistumaa

Pariisin eteläisen yliopiston Sylvain Boyleyn johdolla työskennellyt ryhmä halusi tietää, miltä Mars näytti pian muodostumisensa jälkeen eli ennen Tharsisin syntyä, sen syntyessä ja sen syntymän jälkeen. Mallinnusohjelman tutkijat loivat Mars-luotainten keräämästä datasta.

Tharsis alkoi kehittyä 3,7 miljardia vuotta sitten. Jo samaan aikaan, jopa sitä ennen, päiväntasaajan tuntumassa virtasi jokia. Ne kiersivät planeettaa kuin vyö ja uursivat uomiaan eteläisen pallonpuoliskon ylängöiltä pohjoisen puoliskon alangoille.

Nykyiset kanjonit, samat ammoiset joet, eivät kuitenkaan mukaile päiväntasaajaa. Myös Tharsisin paikka on odottamaton. Se kohoaa päiväntasaajalla eikä pariakymmentä leveyspiiriä pohjoisempana, mihin simulaatio sen synnyn sijoitti.

Jotain dramaattista tapahtui. Boyleyn ryhmällä on ehdotus, mitä.

Pintakerros lähti liikkeelle

Tharsisin syntyessä tulivuorenpurkaukset pakkasivat alueelle laavaa määrän, joka vastaa seitsemättäkymmenettäosaa Kuun massasta. Valtava kertymä suisti Marsin epätasapainoon, ja 3,5 miljardia vuotta sitten planeetalla käynnistyi massojen uusjako, ryhmä esittää Nature-lehdessä.

Marsin pintakerrokset liikkuivat suhteessa ytimeen ja pyörimisakseliin 20–25 leveysasteen verran. Tharsis putosi pohjoisesta etelään, jokien kehä keikahti, ja navat vaihtoivat asemiaan. Jos sama tapahtuisi Maassa, Pariisi löytyisi pohjoisnavalta.

Mikäli tapahtumat etenivät simulaation mukaisesti, tutkijat tulivat ratkaisseeksi tähtitieteilijöitä pitkään kiusanneen kysymyksen: miksi marsperässä on paljon vesijäätä kaukana navoilta päiväntasaajan tuntumassa? Vesijää on peräisin vedestä ja lumesta, jota satoi alkuperäisten napojen läheisyydessä Marsin nuoruudessa – ennen kuin planeetta rytinän jälkeen alkoi kuivua Marsiksi, jonka me tunnemme.