Atlantti ja Tyynimeri imevät ilmasta lämpöä nyt kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1997.

Lämpölaajenemista kiihdyttää ihminen toimillaan.

Merenpinta nousi 1900-luvulla nopeammin kuin yhdelläkään vuosisadalla 3 000 vuoteen. Nousua kertyi neljätoista senttimetriä, kertoo Rutgersin yliopiston johtama kansainvälinen tutkimus.

Ja nousu jatkuu. 2000-luvun loppuun mennessä merenpinta voi kohota vähintään parikymmentä senttimetriä, enimmillään 1,3 metriä, laskevat Robert Kopp ja kumppanit Yhdysvaltain tiedeakatemian Pnas-lehdessä.

Tutkimus arvioi merenpinnan pitkän aikavälin nousua tähän asti laajimmin.

Ilmasto säätää

Analyysinsa pohjana tutkijat käyttivät tietoja, joita oli kerätty merenpinnan vaihtelusta 24 paikasta maapallolla. Havaintomateriaaliin kuului rannikoiden marskimailta löytyneitä kuorellisten huokoseläinten jäännöksiä, koralliriuttoja ja arkeologisia kohteita. Vuorovesitilastoja oli 300:n viime vuoden ajalta.

Merkittävä historiallinen havainto on se, että pienikin muutos maapallon keskilämpötilassa on aiheuttanut merkittäviä muutoksia merenpinnan korkeudessa. Kun meret lämpenevät, ne laajenevat, ja kylmetessä käy päinvastoin.

Esimerkiksi vuosina 1000–1400 maapallon keskilämpötila laski 0,2 astetta ja merenpinta putosi noin kahdeksan senttimetriä. Nyt maapallon keskilämpötila on noin asteen korkeampi kuin 1800-luvun lopulla. Se osaltaan selittää merenpinnan nopeaa nousua sadan viime vuoden aikana.

Erityisen nopeasti merenpinta on noussut kahdella viime vuosikymmenellä. Ainakin puolet siitä voi tutkijoiden mukaan panna ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen syyksi. Merenpinta olisi voinut jopa laskea muutaman senttimetrin, ellei ilmasto olisi lämmennyt.

Kuin ydinpommitusta

Ihmisen aiheuttaman lämmönnousun vaikutuksia meriin on tutkittu Lawrence Livermoren laboratoriossa Kaliforniassa. Lisälämmöstä jopa 90 prosenttia on siirtynyt meriin, ja tahti on kiihtynyt. Vuoden 1997 jälkeen meriin on pakkautunut lämpöä kaksi kertaa enemmän kuin vuosina 1865–1997.

Tästä lämpökuormasta saa käsityksen, kun sitä vertaa Hiroshiman atomipommin kokoisen ydinlatauksen vapauttamaan lämpöön. Merissä olisi pitänyt räjäyttää atomipommi joka sekunti 75 vuoden ajan.

Lähinnä ovat lämmenneet merten pintakerrokset noin 700 metrin syvyyteen asti, mutta hiljalleen lämpenevät myös syvät vedet.

Peter Glekler ja kollegat hyödynsivät tutkimuksessaan muun muassa 1870-luvun kuuluisan tutkimusaluksen Challengerin mittauksia. Tuoreita tietoja saatiin 2000-luvun alussa meriin lasketuista tuhansista Argo-robottipoijuista. Tuloksensa ryhmä julkaisi Nature Climate Change -lehdessä.