Mielen ja kehon yhteispeliä voi itse edistää – tai estää.

Ajatukset pidentävät ikää – tai tappavat ennen aikojaan. Hypnoosi hoikistaa. Mielikuvat siivittävät huippusuoritukseen. Meditointi kuivattaa lakanoita. Mielen ja kehon yhteistyö saa ihmeitä aikaan.

 

Myönteisyys vie pidemmälle

Optimisti elää kauemmin, väitetään. Useat tutkimukset osoittavatkin, että myönteisesti elämään asennoituvat ihmiset sairastuvat muita harvemmin etenkin sydän- ja verisuonitauteihin. Muutenkin vastustuskyky on tavanomaista parempi.

Vastaavasti on todettu, että kielteiset tunteet vaurioittavat kehoa. Viha tai harmi stressaa elimistöä: stressihormonien määrä kasvaa, sydämen syke tihenee, verenpaine kohoaa, verisuonten tukkeutuminen kiihtyy, ja elimistö joutuu tulehdustilaan. Seurauksena voi olla esimerkiksi sydänsairaus, aivohalvaus tai diabetes.

Psykologit ovat puolestaan havainneet, että kielteinen elämänasenne kaventaa ajattelua ja vähentää luovuutta. Myönteinen ihminen näkee enemmän mahdollisuuksia ja hahmottaa asiat laajemmin kuin kielteinen.

Perimä ei tuomitse

 

 

Positiivisen katsannon voi tavoittaa harjoittelemalla.

 

Myönteisyys on osittain synnynnäinen piirre. Se liittyy muun muassa ”onnellisuushormonien” serotoniinin ja dopamiinin pitoisuuksiin. Nämä hormonit ovat hermovälittäjäaineita, joiden erityksessä on perinnöllisiä eroja. Joillakuilla on siten luonnostaan paremmat edellytykset tyytyväisyyteen.

Tutkijoiden mukaan perimä ei silti tuomitse ketään synkkyyteen. Liikkumavaraa on, joten voimme tehdä paljon onnellisuutemme eteen.

Pohjois-Carolinan yliopiston tutkijat esimerkiksi totesivat vuonna 2008, että pelkät ystävälliset ajatukset rauhoittavat elimistöä. Noin puolet 139 koehenkilöstä sai seitsemän viikon ajan koulutusta positiiviseen ajatteluun. Toinen puoli toimi vertailuryhmänä.

Menetelmänä käytettiin lkm-meditaatiota. Nimi tulee sanoista loving-kindness meditation, ja siinä toistetaan positiivisia ajatuksia. Aloittelija toivottaa mielessään esimerkiksi onnea ja terveyttä itselleen ja lähimmilleen, edistynyt tekee saman kaikille kohtaamilleen ihmisille.

Ystävällisyyden ruokkiminen tuotti tuloksia. Koehenkilöt tunsivat aiempaa enemmän esimerkiksi rakkautta, iloa, tyytyväisyyttä, ylpeyttä ja toivoa. He myös kehuivat herkästi muita.

 

Liikunta huumaa – sananmukaisesti

 

 

Mielihyväkemikaalit lähtevät liikkeelle jo kohtalaisessa rasituksessa.

 

Toinen arkinen mutta erittäin tehokas tapa vaikuttaa mieleen ja kehoon on liikunta. Lista sen hyödyistä on pitkä: uni paranee, stressi hälvenee, mieliala kohenee, vireys nousee, seksuaalinen halukkuus lisääntyy, vastustuskyky lujittuu, painonhallinta helpottuu, kolesteroliarvot pysyvät kurissa, sydän pysyy terveenä ja niin edelleen.

Liikunta tepsii näin hyvin oletettavasti siksi, että se vilkastaa aivojen verenkiertoa ja niin kutsutun hpa-akselin toimintaa. Tämä hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisämunuaisten muodostama kehärata on yhteydessä moniin tärkeisiin aivoalueisiin, kuten motivaatiota ja mielialaa sääteleviin limbisiin rakenteisiin, stressiä ja pelkoa käsittelevään mantelitumakkeeseen ja muistissa keskeiseen hippokampukseen.

Liikuntasuoritus vapauttaa myös elimistön omia mielihyvähormoneja, endorfiineja. Ne vaikuttavat samaan tapaan kuin morfiini: lievittävät kipua ja rauhoittavat. Endorfiinit sitoutuvat elimistössä samoihin reseptoreihin kuin morfiini, mutta eivät aiheuta riippuvuutta.

Liikkuessa erittyy muitakin huumeen kaltaisia aineita, kuten beeta-fenetyleeniamiinia. Se on amfetamiinin sukuinen yhdiste. Jo puolen tunnin kohtalainen rasitus – esimerkiksi reipas kävely – kohottaa beeta-fenetyleeniamiinin pitoisuuden suureksi. Se on todennäköisesti yksi urheilijan euforisen tunteen aiheuttajista.

Toinen syy hyvään oloon voi olla kannabiksen kaltainen anandamidi-välittäjäaine. Senkin eritys lisääntyy eniten rasitukseltaan kohtalaisessa liikunnassa.

Liikunta buustaa myös glutamaatin pitoisuutta aivoissa. Glutamaatti liittyy useisiin korkeampiin aivotoimintoihin, kuten oppimiseen ja muistiin. Liikunnan onkin todettu parantavan muistia ja kykyä ajatella.

 

Mielikuva tekee mestarin

Urheilijat ovat hyödyntäneet mielikuvaharjoittelua vuosikymmenet. Ennen kuin esimerkiksi golffari lyö, hän pyrkii muodostamaan mielessään mahdollisimman tarkan kuvan siitä, kuinka maila kilahtaa pallon kylkeen täsmälleen oikein.

Tutkimusten mukaan tällainen kuivaharjoittelu siivittää niin harrastelijaa kuin ammattilaista selvästi parempaan suoritukseen.

Mielikuvien teho perustuu siihen, että ne herättävät liikkeiden säätelystä vastaavan liikeaivokuoren. Kun golflyönnin näkee mielessään, käsiä ja vartaloa ohjaavat aivoalueet aktivoituvat samaan tapaan kuin varsinaisessa suorituksessa.

Ilmiön takaa löytyvät peilisolut. Ne ovat hermosoluja, jotka auttavat meitä ymmärtämään toisten ihmisten liikkeitä, eleitä ja aikomuksia. Jos esimerkiksi näemme, että joku lyö kipeästi kätensä, aivoissamme aktivoituvat vastaavat käden alueet.

Silmien ja liikeaivokuoren yhteyttä voidaan hyödyntää myös sairaanhoidossa. Sillä on helpotettu esimerkiksi amputoidun käden aavesärkyä. Tällainen haamukipu johtuu siitä, että raajan liikealueet aivoissa lähettävät signaaleja, vaikkei kättä enää ole.

Menetelmässä hyödynnetään peilisoluja – ja oikeita peilejä. Kun terve käsi heijastuu tyngän paikalle, aivot uskovat illuusioon. Aavesärky laantuu, kun potilas liikuttaa peilissä näkyvää kättään.

Visuaalisia ärsykkeitä on hyödynnetty myös aivoinfarktipotilaiden kuntoutuksessa sekä ms-taudin ja Parkinsonin taudin aiheuttamissa liikkumisongelmissa.

 

Lume auttaa luottavaista

 

 

Kun mielessä herää odotus toipumisesta, aivot ryöpsäyttävät palkintomolekyylejä.

 

Harvardin yliopiston professorin Ted Kaptchukin hoitokokeessa kolmannes 270 potilaasta valitti jo kahden viikon jälkeen pahoja sivuoireita. He olivat lähteneet mukaan tutkimukseen saadakseen helpotusta vaikeisiin käsivarren särkyihin.

Hoitoa pillereinä saaneet kertoivat tunteneensa itsensä voimattomiksi. Ne, joille oli annettu akupunktiohoitoa, valittivat neulojen aiheuttaneen turvotusta ja punoitusta. Osa kuvaili kärsineensä sietämättömistä kivuista. Sivuoireet olivat juuri niitä, joista tutkijat olivat varoittaneet.

Osa koehenkilöistä vakuutti päinvastaista: kipu oli hellittänyt. Akupunktiota saaneilla parantuminen oli vielä selvempää kuin niillä, jotka olivat syöneet kipulääkkeitä.

Arvasit oikein. Kaptchuk ei tutkinut akupunktion ylivoimaisuutta vaan kahden eri lumehoidon vaikutusta. Tabletit oli tehty maissitärkkelyksestä, eivätkä akupunktioneulat läpäisseet ihoa. Potilaista osa vain oli ohjattu uskomaan hoidon tehoamiseen, osa sivuvaikutuksiin.

Aivotoiminta muuttuu

Lumelääke eli plasebo on parhaita esimerkkejä mielen ja kehon yhteispelistä. Kun potilas uskoo saavansa oireita helpottavaa lääkettä, aivot alkavat erittää dopamiinia ja muita palkitsevia välittäjäaineita, ja muutokset heijastuvat kehoon. Sydämen syke ja verenpaine laskevat, kipu tai masennus hellittää.

Lumevaikutuksen ei ole todettu pystyvän parantamaan esimerkiksi syöpää tai astmaa, mutta hoitoon uskova voi silti tuntea itsensä terveemmäksi. Koska kipu ja masennus syntyvät aivoissa, lumehoito tehoaa parhaiten juuri niihin.

Ilmiö aiheuttaa päänvaivaa lääkkeiden kehittäjille. Nature-lehti uutisoi lokakuussa 2015, että lumevaikutus hankaloittaa uusien kipulääkkeiden luontia. Lumelääkkeen teho on usein niin voimakas, ettei sen ja uuden kipulääkkeen välille saada merkittävää eroa.

Voodoo nojaa käänteiseen

Yhtä lailla ihminen kykenee ajatuksillaan kiihdyttämään mieltään niin, että syke nousee ja verenpaine ampaisee ylös.

Kaptchukin potilaat, joille lumelääke aiheutti ikäviä oireita, kärsivät nosebosta eli kielteisestä lumevaikutuksesta. Karmein esimerkki tästä ovat voodoo-kuolemat, jotka todennäköisesti johtuvat voimakkaasta fysiologisesta paniikki- ja stressireaktiosta.

Hätätila laukeaa, kun ihminen kuulee olevansa kirottu ja kuolevansa tietyn ajan kuluttua. Niin hän myös kuolee. Kauhukuolemaa vauhdittaa sekin, että osa kiroukseen uskovista menettää elämänhalunsa ja lakkaa syömästä ja juomasta.

Ranskalainen kardiologi Therese Brosse kuvaili vuonna 1935, kuinka hänen tarkkailemansa intialaisen joogin sydämen syke taukosi useiden sekuntien ajaksi.

 

Jooga päästää paineista

 

 

Hidas joogahengitys voisi tarjota halvan hoidon verenpaineeseen.

 

Vuonna 1961 yhdysvaltalaistutkija Marion Wenger kollegoineen seurasi, kun neljä intialaista joogia yritti vuoron perään pysäyttää sydämensä. Tutkijoiden hämmästykseksi syke tosiaan hävisi tilapäisesti. Sydän ei kuitenkaan lakannut toimimasta – sydänsähkökäyrä paljasti, että se supisteli.

Wenger sai työtovereineen selville, miksi joogien syke katosi. Nämä pidättivät joogatessaan hengitystään ja jännittivät samanaikaisesti vatsan ja rintakehän lihaksiaan. Kun kurkunpää pysyi kiinni, paine rintakehässä kasvoi. Tämä häiritsi veren paluuta laskimoa pitkin sydämeen. Kun pumpattavaa verta on vähän, sydänääni heikkenee, eikä pulssia kyetä havaitsemaan.

Joogan vaikutukset sydämeen eivät silti ole kikkailua. Tutkimuksissa on todettu, että hidas joogahengitys parantaa hapensaantia ja madaltaa verenpainetta. Vuonna 2005 tutkijat esittivät Hypertension-lehdessä, että hitaasta hengityksestä voitaisiin jopa saada halpa hoitokeino korkeaan verenpaineeseen.

Lakana kuivuu meditoiden

Yksi hämmästyttävimmistä mielen ja kehon hallinnan kyvyistä on tiibetiläismunkeilla, jotka meditoivat kylmässä, noin neliasteisessa tilassa yläruumis paljaana. Munkkien keho tuottaa silti niin paljon lämpöä, että heidän ylleen asetettu kylmänkostea lakana kuivuu tunnissa.

Noviisit testaavat tällä tavoin meditaatiokykyjään – he jopa kisaavat siitä, kuka kuivattaa eniten lakanoita yön aikana.

Ilmiö on tosi. Harvardin yliopiston tutkija Maria Kozhevnikov kollegoineen julkaisi keväällä 2013 Plos One -lehdessä tutkimuksen, jonka mukaan meditoijien ruumiinlämpö kipuaa joskus jopa kuumelukemiin eli 38,3 asteeseen.

Fysiologiset mittaukset paljastivat, että ruumiinlämpöä kohottaa kaksi asiaa.

Toinen on munkkien käyttämä tummo-meditaatiotekniikka. Siinä munkki samanaikaisesti pidättää hengitystään ja jännittää vatsan ja lantion lihaksia niin, että alavatsa taipuu voimakkaasti. Tämä saa elimistön hetkellisesti lisäämään lämmöntuottoa.

Toinen lämmittävä seikka on neurokognitiivinen: munkki keskittyy syvässä meditaatiossa mielikuvaan, jossa hänen kehonsa on liekeissä ja selkäranka hohkaa kuumuutta. Tutkijat arvelevat, että vahva keskittyminen ja voimakas mielikuva synnyttävät fysiologisen reaktion, joka piiskaa verenkiertoa ja minimoi lämmön menetystä.

Parhaillaan tutkijat selvittävät, voitaisiinko tällaisella neurokognitiivisella menetelmällä auttaa potilaita, jotka kärsivät vaikeasta hypotermiasta eli alilämpöisyydestä.

 

Kivun voi koulia pois

Kroonisesta kivusta kärsivän kannattaa suunnistaa psykoterapeutin vastaanotolle. Kipu on aina osittain aivoissa, joten siihen voi päästä käsiksi mielen kautta.

Toimiviksi kivun karkotuskonsteiksi on havaittu muun muassa rentoutuminen ja mielikuvaharjoitukset. Rentoutuksessa voidaan hyödyntää hidasta hengitystä, meditaatiota tai hypnoosia. Mielikuvaharjoituksilla voidaan rauhoittaa elimistöä ja muuttaa kipu mielessä esimerkiksi lämmöntunteeksi.

Krooninen kipu juontuu usein siitä, että hermot tykittävät kipusignaaleja aivoihin, vaikka säryn varsinainen syy on aikoja sitten parantunut. Siksi kivusta voi päästä eroon hermoratoja uudelleen koulimalla.

Tällaisessa kroonisen kivun juurimisessa auttaa myös niin kutsuttu biopalaute. Siinä seurataan potilaan verenpainetta, hengitystä, sykettä, lihasjännitystä ja ihon lämpötilaa rentoutumisen aikana, ja potilas näkee monitorista, miten harjoitus elimistöön vaikuttaa. Näin hän löytää itselleen parhaiten sopivan rentoutumistekniikan ja oppii hallitsemaan kipuaan.

Kipupotilas jää helposti myös kielteisten ajatusten noidankehään: ”Kipuni ei hellitä ikinä, se jatkuu aina tällaisena. Kuolen tähän kipuun.” Psykoterapeutti voi purkaa tätä kehää keskustellen. Kun mieli kääntyy myönteisempään suuntaan, ihminen voi oppia elämään kipunsa kanssa.

 

Hypnoosi ohjaa hyvälle tielle

 

 

Yksi tie mielen syvyyksiin lähtee silmistä.

 

Television viihdeohjelmissa hypnotisoijat saavat vapaaehtoiset kaakattamaan kuin kanat ja tekemään kaikenlaista muuta hassua, mutta hypnoosia hyödynnetään myös lääketieteessä. Siitä on apua muun muassa masennuksen, kivun ja nikotiiniriippuvuuden hoidossa. Se edistää myös laihtumista.

Hypnoosi on unenomainen tila, jossa ihminen on altis suggestiolle ja samalla ehdotuksille muuttaa ajatteluaan, tuntemuksiaan ja käyttäytymistään, jopa elämäntapaansa. Juuri tähän perustuu hypnoosin hoitokäyttö.

Sitä, miten hypnoottinen tila syntyy, ei tiedetä tarkasti. Oletettavasti kyse on luontaisesta kyvystämme keskittyä yhteen asiaan tai tunteeseen, mikä taas muokkaa alitajuntaamme. Ihminen voi itsekin hypnotisoida itsensä. Sitä kutsutaan itsesuggestioksi.

On kuin valveunta

Tutkimuksissa on havaittu, että jotkut ihmiset ovat rem-unen aikana eli unennäön vaiheessa herkkiä suggestiolle. Heille voidaan esimerkiksi kertoa, että nenä kutiaa, ja he ryhtyvät unessaan raapimaan sitä.

Aivokuvat ovat kuitenkin paljastaneet, että aivojen toiminta on hypnoosissa samankaltaista kuin valveilla. Hypnoosi muistuttaakin pikemmin meditaatiota kuin unta.

Hypnoosiin pyrkiessään ihminen ohjaa ajatuksensa yhteen kohteeseen. Tunnetuin keino johdattaa ihminen hypnoosiin on käyttää apuna jotakin esinettä, johon katse kiinnitetään. Menetelmän kehitti hypnoosi-nimen lanseerannut James Braid 1800-luvun puolivälissä.

Nykyisin hypnotisoijat käyttävät usein esineen sijaan sanallista johdattelua. Ihmistä pyydetään keskittämään katseensa tiettyyn pisteeseen ja syventymään kuulemiinsa sanoihin. Hänet rentoutetaan mielikuvien avulla, ja johdatellaan vähitellen yhä syvempään raukeuden tilaan.

Suurin osa ihmisistä on alttiita vaipumaan ainakin lievään hypnoosiin. Vain noin viiteen prosenttiin hypnoosi ei pure lainkaan.

 

Syöpä parantuu – mutta miksi?

 

 

Arviolta yksi 100 000 syöpäpotilaasta paranee ilman hoitoa.

 

Oletko kuullut ihmeparanemisesta, jossa syöpäkasvain on yllättäen kutistunut ja potilas on parantunut ilman mitään lääketieteellistä hoitoa? Yleensä kertomukseen liittyy potilaan vahva usko paranemiseen tai ulkopuolisen parantajan apu. Tällaisia tarinoita putkahtelee julkisuuteen silloin tällöin.

Ihmeellinen toipuminen ei välttämättä ole huijausta. Tutkimusten valossa spontaaneja syövän nujertumisia tapahtuu. Arvioiden mukaan yksi 100 000 syöpäsairaasta paranee ilman hoitoa.

Ihmeparantumisia on tapahtunut etenkin lasten syövissä. Esimerkiksi pahanlaatuinen kasvain neuroplastooma on toisinaan hävinnyt itsestään. Spontaaneja parantumisia on raportoitu jopa lasten aggressiivisissa verisyövissä, jotka ilman hoitoa voivat johtaa kuolemaan muutamassa viikossa.

Tutkijat arvelevat, että elimistön puolustusjärjestelmä syystä tai toisesta aktivoituu tuhoamaan kasvainsoluja. Iskun voi käynnistää esimerkiksi virus- tai bakteeritulehdus. Kun infektio laukaisee puolustuksen, järjestelmä hyökkää samalla myös syöpää vastaan.

Vuonna 2014 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa todettiin, että lähes kaikilla niistä lapsista, joiden aggressiivinen verisyöpä hävisi, oli ollut kuumetta ja jokin infektio. Useissa muissa tutkimuksissa on raportoitu kasvainten pienentyneen tai hävinneen esimerkiksi kurkkumädän, tippurin, hepatiitin, influenssan, malarian tai vesirokon yhteydessä.

Ei liene yllätys, että havaintojen pohjalta yritetään kehittää hoitoja, jotka aktivoisivat puolustusjärjestelmää syöpää tuhoavaan suuntaan.

Henki lujittaa puolustusta

Entä henkiset keinot, kuten usko, asenne ja tahto? Niiden syöpiä parantavista vaikutuksista ei ole tieteellistä näyttöä, vaikka asiaa on jonkin verran tutkittu.

Stanfordin yliopiston professori David Spiegel raportoi vuonna 1989 lääketieteen huippulehdessä Lancetissa, että loppuvaiheen rintasyöpää sairastavat naiset selvisivät hengissä merkittävästi pidempään, mikäli olivat mukana tukiryhmässä ja käyttivät itsehypnoosia kivun hoidossa. Myöhemmät tutkimukset eivät ole vahvistaneet Spiegelin tulosta. Näyttöä on saatu vain siitä, että tukiryhmään osallistuminen parantaa potilaiden elämänlaatua.

On silti mahdollista, että mieli vaikuttaa myös syöpiin. Tämäkin voisi johtua puolustuskyvyn paranemisesta. Esimerkiksi meditaation ja liikunnan tiedetään vahvistavan elimistön vastustuskykyä.

 

Hallinta voi päätyä vääriin käsiin

Voimakaksikon yhteispelillä on myös nurja puolensa: mielen voi kaapata kehoa kiduttamalla.

Aivopesu on menetelmä, jossa ihmisen kyky itsenäiseen ajatteluun tuhotaan ja hänet saadaan käyttäytymään toisin kuin hän normaalisti käyttäytyisi. Tämä onnistuu, kun ihminen eristetään, häntä pidetään hereillä ja nälässä, rääkätään fyysisesti ja koko ajan toistetaan samaa valhetta: ”Et ole se, joksi itseäsi luulet.” Hänelle toitotetaan, että hän on paha ja tehnyt väärin.

Kun uhrin käsitys itsestään on murtumispisteessä, aivopesijä tarjoaa apuaan. Ihmiselle, jota on pitkään painostettu, riittää pienikin ystävällisyys. Hän alkaa kokea kiitollisuutta kiusaajaansa kohtaan.

Sekavassa tilassa ihminen tuntee syyllisyyttä muttei hahmota, miksi. Aivopesijä saa hänet uskomaan, että syyllisyys liittyy entisiin uskomuksiin ja arvomaailmaan. Lopulta ihminen on valmis luopumaan kaikesta aiemmasta ja omaksuu tarjotun maailmankuvan.

Neuropsykologi Kathleen Taylor kuvaa kirjassaan Brainwashing: The science of thought control mielenmuokkauksen neurologisia vaikutuksia. Hänen mukaansa toisto on keskeinen osa aivopesua, koska se vahvistaa hermosolujen välisiä yhteyksiä. Aivopestyjen tietyt hermoverkot toimivatkin jäykästi, kuin autopilotilla.

Taylorin mukaan ihmiset ovat herkimpiä näin rajulle mielenmuokkaukselle teini-iässä ja parikymppisinä. Tämä johtuu siitä, että nuoren aivot muovautuvat helpommin kuin aikuisen.