Myrskyjä on erilaisia. Kaikki puhekielessä myrskyiksi luokiteltavat rajuilmat eivät oikeastaan edes ole myrskyjä. Suomessa hirmumyrskylukemiin yltävät tuulet liittyvät useimmiten Pohjois-Atlantilla kehittyviin syviin matalapaineisiin.

Sateellittikuva trooppisesta myskystä.

 

Kuvassa Havaijin lounaispuolella muodostunut trooppinen myrsky Pali.

 

Suomen kesämyrskyissä sekä syys- ja talvimyrskyissä on suuri ero. Ne syntyvät eri paikoissa ja ovat luonteeltaan aivan erilaisia.

– En edes kutsuisi kesämyrskyjä myrskyiksi vaan ennemminkin rajuilmoiksi, sanoo Ilmatieteen laitoksen turvallisuussääpäivystyksen ryhmäpäällikkö, meteorologi Ari-Juhani Punkka.

Jopa voimakkaaksi luokiteltuja ukkospilvirykelmiä syntyy vuosittain kymmeniä. Tuntikausia kestävän elinkaarensa aikana voimakas ukkospilvirykelmä voi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja jopa satojen kilometrien matkalla.

– Viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa on harvakseltaan esiintynyt jopa ukkospilvirykelmien äärimuotoja, syöksyvirtausparvia. Ensimmäinen Suomessa vahvistettu syöksyvirtausparvi oli Unto-rajuilma heinäkuussa 2002. Sen jälkeen myös Asta- ja Sylvi-rajuilmat kesällä 2010 ovat täyttäneet syöksyvirtausparven määritelmän, kertoo Punkka.

Punkka on käsitellyt väitöskirjassaan laajojen ja pitkäkestoisten ukkos- ja kuuropilvialueiden syntyolosuhteita Suomessa.

Talvimyrskyt tulevat Pohjois-Atlantilta

Rajun sään siemen on syys- ja talviaikaan isoissa vaakasuuntaisissa lämpötilaeroissa, jotka ovat pääsääntöisesti pohjois–etelä -suuntaisia eroja. Siinä kylmä ja lämmin ilmamassa kohtaavat toisensa. Kun lyhyellä matkalla on suuria vaakasuuntaisia lämpötilaeroja, syntyy helposti voimakkaita matalapaineita.

– Tyypillisin syntymäpaikka tällaiselle myrskylle on Islannin ja Pohjois-Amerikan itärannikon välinen alue keskellä Atlantin valtamerta. Siellä ne syntyvät ja siellä ne ovat kaikkein voimakkaimmillaan. Näistä myrskyistä syntyvät meilläkin suurimmat vahingot, puita kaatuu ja tulee sähkökatkoja, sanoo Punkka.

 

Puita kaatuu ja tulee sähkökatkoja.

– Ari-Juhani Punkka

Voimakkaimmat säärintamat kehittyvät matalapaineiden keskusten lähelle ja luovat edellytykset kovien tuulten ja sateiden syntymiselle.

Yleensä tällainen myrsky ehtii laantua ennen Suomeen saapumistaan, ja se koetaan meillä vain tuulisena ilmana.

– Silloin tällöin tällaisen myrskyn voimakkain kehitysvaihe onkin lähempänä Suomea. Silloin tuulivahinkoja tulee koko Fennoskandiassa, sanoo Punkka.

Kölivuoristokaan ei kykene Suomea suojaamaan, jos myrsky on voimakkaimmillaan esimerkiksi Norjanmerellä.

Kesämyrsky tulee kaakosta

Kesämyrskyn ja ukkosilman synnylle tärkein asia on se, että maanpinnasta kilometrin korkeuteen ulottuvassa kerroksessa on kosteutta. Toinen edellytys ukkosen syntymiselle on voimakas pystysuuntainen lämpötilaero.

– Joka kesä, tyypillisesti heinäkuussa, etelän ja kaakon suunnalta puhaltaa myös kosteaa ilmaa. Seuraavana päivänä on aurinkoista, mutta ilma on kosteaa. Iltapäivän aikana pilvet nostavat korkeutta. Alkaa muodostua sade- ja ukkoskuuroja etelästä pohjoiseen. Sää pilvistyy maan kaakkoisosasta alkaen ja tulee jatkuvaa sateen ropinaa, kuvaa Punkka kesäisen perusmyrskyn alkutilannetta ja jatkaa:

Vahinkoa aiheuttavat sekä salamat että tuuli.

– Ari-Juhani Punkka

– Illan tunteina sade menee Kainuu–Koillismaa -alueen tasalla ja kaartaa yöksi Kuolan niemimaalle. Iltapäivän ja illan aikana saattaa olla hyvinkin laaja voimakkaasti salamoiva alue, jossa vahinkoa aiheuttavat sekä salamat että tuuli. Illan tunteina salamat hiipuvat ja aamuyöhön mennessä tilanne on ohi.

Talvimyrskyjä esiintyy kesäisinkin, mutta alle yksi kuukaudessa. Läheskään joka vuosi sellaisia ei koeta.

Myrskyt eivät ole lisääntyneet

Myrskyjen esiintymisestä on tilastoja 1960-luvulta saakka. Data ei tue teoriaa myrskyjen lisääntymisestä ilmastonmuutoksen edetessä.

– Vaihtelu on suurta peräkkäistenkin kesien välillä, mutta mitään nousevaa trendiä ei synny. Selittävä tekijä on suurimmaksi osaksi sääherkkyyden lisääntyminen ja se, että talvimyrskyjä on nykyään usein tilanteissa, missä ei ole routaa. Tällöin puita kaatuu helpommin, tiivistää Punkka.

Sähköstä ollaan nykyään paljon riippuvaisempia kuin vielä 1970–80-luvulla. Sähkökatko ei silloin ollut niin iso asia kuin nykyään. Yhteiskunnan haavoittuvuus on matkapuhelinverkkojen ja elektroniikan myötä kasvanut huomattavasti.