Viinirypäleiden siemenet ovat ärsyttäviä pureskeltavia, joten rypäletuottajat ovat kehittäneet siemenettömät viinirypäleet pistokkaiden ja juurretushormonien avulla.

 

 

Rypäleet jäävät pieniksi, kun niistä puuttuu siemenen kasvuhormoni.
 

 

Osa kasveista pystyy tuottamaan hedelmiä ilman hedelmöitystä ja siementen muodostumista. Kykyä nimitetään biologiassa partenokarpiaksi.

Siemenettömät kasvit voivat lisääntyä muuten kuin suvullisesti eli pölytyksen kautta.
 

Siemenettömät viinirypäleet syntyvät kasvikopioista

Kyse on kasvullisesta lisääntymisestä, jonka tuloksena syntyvä jälkeläinen on perimältään samanlainen kuin emokasvi eli kantayksilö. Siemenettömiä viiniköynnöksiä saadaankin lisää pistokkaista.

Siemenettömyys ei ole joidenkin viiniköynnöslajikkeiden luonnollinen ominaisuus, vaan se on jalostustyön tulos. Ensin on siis saatu aikaan kasviyksilö, jonka rypäleistä puuttuvat siemenet. Sen jälkeen siitä on otettu osia juurrutettavaksi.

Näistä pistokkaista kehittyneet taimet ovat sitten kasvaneet kantayksilön kaltaisiksi partenokarppisiksi köynnöksiksi. Koska ne ovat klooneja, ne ovat herkkiä samoille taudeille ja tuholaisille.
 

Näin siemenettömät viinirypäleet syntyvät

Monet kasvit monistuvat: yksilö ikään kuin poikii taimen, kun jokin sen osa kasvattaa itselleen juuret. Viiniköynnös, jonka rypäleistä puuttuvat siemenet, ei lisäänny suvullisesti. Sille saadaankin jatkajia vain kasvullisella lisäyksellä.

1. Hyvästä kasviyksilöstä otetaan pistokas. Se on yleensä latva, oksa, lehti, verso, varsi, juurakko tai rönsy.

 

druer_1.jpg

 

2. Juuriston kehitystä voi edistää juurrutushormonilla. Kun pistokkaalla on juuria, se istutetaan maahan. Siitä tulee uusi taimi.

 

druer_2.jpg

 

3. Joissakin tapauksissa varttaminen on hyvä lisäämistapa. Siinä versonpätkä siirretään vanhaan runkoon, joka toimii juuriosana.

 

druer_3.jpg

 

4. Kasvullinen lisäys säilyttää emokasvin, kuten siemenettömän viiniköynnöksen, perimän ja sitä kautta myös ilman hedelmöitystä kehittyvien hedelmien ominaisuudet.