Ohjelmoitavasta nanomateriaalista kotikokki voisi sormen kosketuksella pyytää keittiövälineitä sitä mukaa kuin niitä tarvitsee. Kuvasarja perustuu luxemburgilaisen muotoilijan ja visionäärin Michael Harbounin ajatuksiin siitä, miten ”elävässä keittiössä” valmistuisi tomaattilisäke. Kuvitus: Jukka Fordell

Miltä tuntuisi keittiö, joka ei veisi tilaa mutta täyttäisi kotikokin kaikki tarpeet.

Keittiö on kodin sydän, johon liittyy valtavasti tunteita ja muistoja, jopa haaveita. Ehkä siksi keittiöihin puututaan varovaisesti. Viidenkymmenen viime vuoden aikana on tuotettu vain yksi oikeasti uudenlainen ruoanlaittoväline, mikroaaltouuni – eivätkä kaikki kotikokit suostu sitäkään käyttämään.

Muutosvastarinnasta huolimatta keittiöuutuuksia kehitetään, onhan kyseessä satojen miljardien eurojen liiketoiminta ja läpimurron mahdollinen tuotto sen mukainen.

Entä jos kodinkoneiden sijasta muuttuisikin koko keittiö?

Syntyy tarvittaessa

Asuintila on kallista eikä luultavasti halpene ainakaan kasvavissa kaupungeissa. Siksi suunnittelijat miettivät, miten keittiön tarvitsemia neliöitä voisi vähentää tai käyttää tehokkaammin.

Yksi mahdollisuus on vanhan kunnon yhteiskeittiön paluu. Huipputeknisessä suurkeittiössä patoja ja pannuja eivät tosin enää kolistele ihmiset vaan robotit. Tietokoneen ohjauksessa valmistuvat ateriat, jotka lähetetään tilaajalle kotiin.

Jos tilaaja haluaa ateriaansa mielimakujaan, hän voi osallistua annoksensa kokoamiseen kauko-ohjaamalla robotteja vaikka matkalla töistä kotiin.

Yksi huikeimmista – ja monien mielestä hienoimmista – keittiövisioista on ”elävä keittiö”. Se olisi pelkkä seinä, josta asukas itse pintaa koskettamalla loihtisi keittiövarusteita, kuten liesiä, lavuaareja, paistinpannuja ja leikkuulautoja, silloin, kun niitä tarvitsee.

Ajatus kuulostaa utopialta, mutta seinään kätkeytyvän keittiön tekniikkaa kehitetään jo maailman parhaisiin tutkimusyliopistoihin kuuluvassa Carnegie Mellonissa ja elektroniikkajätti Intelissä.

Innovatiivinen tekniikka kantaa nimeä claytronics, suomalaisittain klaytroniikka. Siinä tavarat syntyvät klaytroniatomeista eli katomeista. Ne ovat nanokokoisia ohjelmoitavia hiukkasia, jotka kommunikoivat keskenään ja järjestyvät makromaailman esineiksi sen mukaan, miksi kosketus ne määrää rakentumaan. Käytön jälkeen katomit puhdistavat itsensä ja palautuvat seinäksi – ellei asukas päätä käyttää niitä vaikka ruokapöytänä.

Ihan lähitulevaisuudessa nanokeittiö ei toteudu. Katomit ovat tätä nykyä kananmunan kokoa, joten nanoluokkaan on matkaa. Kehittämistä riittää myös laskentaohjelmissa, joilla katomien kokoutumista on tarkoitus ohjata.

Jääkaappi moduloituu

Tarpeisiin vastaavaa keittiötä odotellessa keksijöiden tuuteista on tulossa älykkäitä ja energiapihejä kodinkoneita. Kylmäkonevalmistajat varustavat jo jääkaappejaan viestimään puhelinten ja ruokapakkaus­ten kanssa. Lisäksi he aikovat ratkaista jääkaappeja vaivaavan tehottomuuden: koko kaappi kylmenee, vaikka sisällä olisi vain litra piimää.

Kodinkonejätti Electrolux kehittää jääkaappia, jossa ruoat ovat omissa rasioissaan kuin hillot purkeissaan kellarin hyllyissä. Tällaisen modulaarisen kaapin jokainen astia tuottaa oman kylmyytensä, joten jäähdytys kohdistuu vain sinne, missä sitä tarvitaan.

Yritys hahmottelee myös toista, vielä vallankumouksellisempaa kaappia. Siinä ei ole ovea eikä hyllyjä, vaan ruoat upotetaan sitkeähköön geeliin. Geelissä on nanorobotteja, jotka tuottavat kylmyyttä ympäristön sähkömagneettisuudesta. Erillistä jäähdytintä ei siis tarvittaisi. Nykytekniikalla laitetta ei rakenneta, mutta tulevaisuus lupailee idean toteutumista.

Kylmää magneeteilla

Sähkömagnetismista toivotaan yleisratkaisua jäähdytyksen tehottomuuteen ja kalleuteen. Tulevaisuudessa kylmälaitteista ei enää siirrettäisi lämpöä ulos nesteen tai kaasun avulla vaan kytkemällä sähkömagneettia päälle ja pois päältä.

Viime vuosina on löytynyt uusia magneettisia materiaaleja ja luotu magneettikenttiä, jotka säilyttävät voimansa huoneenlämmössä. Tällaiset keksinnöt auttavat melkoisesti, kun tavoitellaan kylmäkoneita, jotka säästävät ympäristöä ja energiaa ilman, että valmistuskustannukset ja myyntihinnat nousevat.

Magneettijäähdytys perustuu niin sanottuun magnetokaloriseen ilmiöön eli siihen, että magneettikentän muutos muuttaa lämpötilaa. Kymmenen vuotta sitten menetelmä vaati muutaman asteen viilennykseen laitteiston, joka täytti huoneen. Nykyisin arkkupakastimen kokoinen laite laskee viilennettävän kohteen lämpötilan yli 40 astetta ympäristöä kylmemmäksi.

Ruoka hellan haltuun

Myös kuumennukseen on luvassa älyä. Hellat ovatkin kieltämättä olleet aika hölmöjä: kun virta on kerran pantu päälle, paistaminen jatkuu ja jatkuu, vaikka ruoka käryäisi.

Seuraavan sukupolven hellat eivät sorru yliaikaisuuteen. Kun ruoan­ panee uuniin, uuni punnitsee sen ja laskee sopivan paistolämmön ja -ajan. Jotkin mallit jopa selvittävät kuvantunnistuksella, mistä aineksista ruoka on tehty.

Markkinoilla on jo helloja, jotka ohjaavat itseään 2,3 gigahertsin prosessoreilla, eli niiden laskentateho vastaa laadukkaan älypuhelimen tehoa.

Kuinka sattuikaan, älypuhelin onkin tarpeen uuniruokia valmistettaessa. Hella ja puhelin vaihtavat tietoa lämpötiloista ja kuvia siitä, miltä ruoka näyttää. Puhelimen avulla hellaa voi käyttää myös etäältä.

Kohta me kaikki luultavasti kokkaamme älylaite kädessä. Yhdysvalloissa tehdyn kuluttajatutkimuksen mukaan joka neljäs kotikokki käyttää jo nykyään älylaitetta keittiössä jatkuvasti ja joka toinen satunnaisesti.