Osaatko sanoa tältä istumalta, mitä kaikkea söit viime vuoden maaliskuun ensimmäisenä päivänä? Jos osaat, lienet yksi niistä hyvin harvoista ihmisistä, joilla on ylivoimaisen hyvä henkilökohtaista elämää koskeva muisti.

Tällaiset ihmiset pystyvät luettelemaan kysyttäessä tarkasti, mitä tekivät, söivät tai ajattelivat jonain tiettynä päivänä useitakin vuosia aikaisemmin. Heille vuosien takaiset yksittäiset päivät ovat yhtä selvänä mielessä kuin useimmille meistä eilinen, New Scientist kertoo.

Vuonna 2000 Kalifornian yliopistossa neurobiologian tutkijana työskentelevä James McGaugh sai sähköpostia Jill Pricelta. Nainen kertoi viestissään: ”Minulla on ollut 11-vuotiaasta lähtien uskomaton kyky muistaa menneisyyteni… Voin poimia minkä tahansa päivämäärän vuoden 1974 ja tämän päivän välistä ja kertoa mitä tein ja tapahtuiko jotain merkittävää.”

 McGaugh tapasi Pricen ja testasi tämän muistia. Price todellakin muisti erittäin tarkasti vuosien takaisia hetkiä. Yksityiskohtien muistamista todennettiin tarkistamalla hänen henkilökohtaisista päiväkirjoistaan.

Nyt McGaugh tietää jo viitisenkymmentä ihmistä, joilla on samanlainen henkilökohtaisen elämän supermuisti. Hän tutki kollegoineen heidän kognitiivisia prosessejaan kyselykokeella, jossa 20 supermuistajan piti vastata kysymyksiin ihmisten kasvoista ja ammateista.

”Supermuistajat” olivat tällaisessa yleisessä muistitestissä vain hitusen parempia kuin saman ikäiset verrokkihenkilöt. Toisessa kokeessa 30 supermuistajalta kyseltiin tapahtumista, jotka olivat tapahtuneet joka päivä edeltävän viikon aikana sekä sama kysymys yhden kuukauden, vuoden ja kymmenen vuotta aiemmin olleen viikon osalta.

Kuukautta myöhemmin koehenkilöt joutuivat yllätystestiin, jossa heiltä kyseltiin samat asiat uudelleen muistojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Tutkijat havaitsivat, että tavalliset muistajat muistivat edeltävän viikon asiat yhtä hyvin kuin supermuistajatkin. Ero alkoi näkyä tätä kauempana menneisyydessä.

Tulos antaa olettaa, että hyvä henkilökohtaisen elämän muisti ei ole merkki muita paremmasta oppimiskyvystä. McGaugh kollegoinen uskoo, että surpemuistaminen saattaa liittyä piintyneeseen harjoitteluun.

Supermuistajilla nimittäin esiintyy erittäin usein pakko-oireisia häiriöitä. Jill Price esimerkiksi pitää pakonomaisesti tarkkaa päiväkirjaa, ja toinen tutkittava Bob Petrella taas on bakteerikammoinen.

Vuonna 2012 tutkimus 11 supermuistajalla osoitti heidän aivoissaan eroavaisuuksia yhdeksällä aivoalueella verrattuna saman ikäisiin keskivertohenkilöihin. Kaksi näistä alueista on yhteydessä myös pakko-oireisiin häiriöihin.

Tutkijat eivät usko, että supermuistajat yrittäisivät tahallaan muistaa asioita esimerkiksi muistisääntöjen avulla. Sen sijaan he luultavammin muistavat asioita piintyneen muistelemisen kautta.

Kyseessä saattaa siis olla erikoinen muoto pakko-oireisesta häiriöstä. Aiheesta tiedetään vielä sen verran vähän, että lisätutkimusta tarvitaan. Aiheesta on julkaistu tuoreehkot tieteelliset artikkelit Memory ja Frontiers in Psychology -lehdissä.