Roomalainen rivikäymälä
 
Roomalainen käymälä nykyisen Libyan alueella. Puhdistukseen käytettiin kepin päässä olevaa sientä, joka huuhdeltiin käytön jälkeen.
 

Suomalaisittain voi olla tyytyväinen, että emme koskaan päässeet kunnolla osallisiksi roomalaisesta hygieniasta. Säilyimme ilmeisesti terveempinä, kun tänne osui vain muutama mahtavan valtakunnan kaukomatkaaja.

Monireikäiset käymälät, juokseva vesi, viemäröintijärjestelmä ja lämmitetyt yleiset kylpylät. Siinä roomalaisten puhtauskulttuuria, joka äkkisiltään kuulostaa tosi hyvältä.

Todellisuus oli kuitenkin toinen, kuten Cambridgen yliopiston tutkijat ovat arkeologisessa tutkimuksessa havainneet. Ihmisten jäänteistä ja fossiloituneista ulosteista, koproliiteista, on selvinnyt yllättävän laaja loisten ja tautien kirjo. Samoin säilyneistä tekstiileistä on saatu viitteitä täiden ja kirppujen runsaudesta.

Piiskamato, lapamato ja amebaasia aiheuttava Entamoeba histolytica eivät siis vähentyneetkään roomalaisten tulon myötä, kuten on uskottu. Usko on ollut perusteltu, sillä roomalaiset määräsivät laeilla, että kadut on pidettävä siisteinä jätöksistä ja jätteistä.

Likainen kylpyläkulttuuri

Mitkä syyt sitten aiheuttivat sen, että loiset levisivät näennäisestä siisteydestä huolimatta? Yksi syy saattaa olla - ironista kyllä - kylpyläkulttuuri.

Yleisten kylpylöiden vesi vaihdettiin epäsäännöllisesti. Näin ihmisistä irronnut lika ja kosmetiikka lillui lämpimässä liemessä, mikä mahdollisti eri taudinaiheuttajien leviämisen.

Tutkijat veikkaavat, että roomalaiset olivat yhtä täisiä ja matoisia kuin esimerkiksi myöhemmät viikingit, mutta he ehkä tuoksuivat paremmalta.

 

Roonmalainen kylpylä, Bathin kaupunki
 
 
Bathin kaupungissa Britanniassa on hyvin säilynyt kylpylä.
 

Toinen mahdollinen syy on tutkijoiden mukaan se, että ihmisulostetta käytettiin lannoitteena. Tämä itse asiassa määrättiin myös laeilla.

Nykyään jätöksiä pitää kompostoida kuukausien ajan ennen pelloille levittämistä, jotta taudinaiheuttajat kuolevat. Roomalaiset eivät tätä ymmärtäneet, ja näin loiseliöiden munat siirtyivät kasvisten mukana takaisin ihmisiin.

Jätehuoltomääräykset siis aiheuttivat välillisesti loisten leviämiäsen muuten terveisiin ihmisiin.

Kalakastikkeen yllätys

Kalojen loinen, lapamato, oli levinnyt roomalaisajalla yllättävän laajalle. Varsinkin kun loisen esiintymistä verrataan roomalaista edeltäneisiin pronssi- ja rautakauden kulttuureihin.

Roomalaiset rakastivat raaoista perkuujätteistä mädättämällä valmistettua kastiketta, garumia.

Valmistuksessa oli se ongelma, ettei kastiketta kuumennettu missään vaiheessa. Näin lapamadon munat säilyivät hengissä, ja hanhenmaksaa kastikkeella valellut roomalainen sai tartunnan.

Kastiketta lisäksi säilytettiin ja sitä kuljetettiin sinetöidyissä astioissa "tuoreuden" takaamiseksi. Viimeistään tämä takasi loiselle hyvät leviämismahdollisuudet aina pohjoista Eurooppaa myöden.

Kaakkoisaasialaisessa keittiössä valmistetaan ja käytetään edelleen samantyyppistä kastiketta. Sen valmistuksessa käytetään niin paljon suolaa, että loisten munatkin menehtyvät. Lapamadosta ei myöskään ole riskiä, jos käytetään merivedessä kasvaneita kaloja.