Yliopistoväitöksessä tutkitaan keinoja erittäin uhanalaisen rupiliskon suojelemiseksi. Merkittävimmät uhat kosteudessa viihtyvälle lajille ovat lisääntymislampien kuivuminen ja lammenrantametsien hakkuut.

Rupilisko.

 

Rupimanteri eli rupilisko.

Rupilisko on erittäin harvinainen laji Suomessa. Sitä esiintyy vain Ahvenanmaalla sekä paikoin Itä-Suomessa.

Itä-Suomen yliopistolla tarkistetussa väitöksessä on tutkittu keinoja tämän uhanalaisen sammakkoeläimen parempaan suojeluun. Yksi keino olisi rajoittaa avohakkuita sellaisissa metsissä, jotka ympäröivät rupiliskojen asuinlampia.

– Rupilisko ei siedä auringonpaahdetta ja kuivia olosuhteita. Sen iho vaatii kosteutta koko ajan ja sen takia se välttelee aukkopaikkoja. Aukot sitten muodostavat leviämisesteitä lampien välille, rupiliskoista väitöstutkimuksen tehnyt Ville Vuorio sanoo.

Jos rupiliskojen asuinlampien vieressä tehdään hakkuita, on mahdollista, että lammen vesi lämpenee ja haihtuu nopeammin. Tästä voi olla lajille merkittävää haittaa.

– Silloin munat voivat kuivua jo keväällä tai sitten lampi voi kuivua rupiliskon toukkavaiheessa ja näin ollen lammen sen vuotinen lisääntymismenestys nollautuu, joensuulainen Vuorio pohtii.

Viekö ilmastonmuutos rupiliskot mukanaan?

Väitöksessään Vuorio ehdottaa uusien lisääntymislampien kaivamista kivennäis- ja turvemaiden rajoille. Näissä lammissa vedenpinta voisi pysyä tasolla, joka parantaa rupiliskon kuoriutumismenestystä.

Lisäksi Vuorio on huolissaan ilmastonmuutoksesta.

– On ennustettu, että ilmastonmuutoksen myötä talvet muuttuvat ja lumipeite vähenee. Keväisin lampien vedenpinnat ovat täysin riiippuvaisia sulamisvesistä. Tutkimusajalle sattui yksi vähäluminen talvi ja silloin sellaisetkin lammet kuivuivat, jotka eivät koskaan ennen olleet kuivuneet, 12 vuotta rupiliskolampia kiertänyt Ville Vuorio kertoo.