Kuva: Jarmo Korteniemi 2012

 

Norjalaisilta tunturipeuroilta on löydetty vaarallista ja tarttuvaa CWD-prionitautia. Tautia ei ole aiemmin tavattu Euroopassa.

Norjan Eläinlääketieteellinen instituutti on havainnut pelättyä hirvieläinten näivetystautia ensi kertaa Euroopasta. Löytö tehtiin villistä tunturipeurasta Etelä-Norjassa.

Löytö tehtiin maaliskuun puolessavälissä tunturipeuran ruhosta Etelä-Norjan Nordfjellan alueella. Seutu sijaitsee lähellä Ruotsin rajaa, Oslon itäpuolella. Löytö on erityisen ikävä siksi, että puhtaita tunturipeuroja ei muualla Euroopassa enää elä.

Näivetystaudin saapumista Eurooppaan on osattu pelätä jo pitkään. Sitä etsittiin EU:n laajuisella projektilla vuosina 2007–2009. Suomessa keskityttiin erityisesti valkohäntäkauriiden tutkimiseen, sillä ne ovat taudille hyvin herkkiä. Näivetystautia ei kuitenkaan tuolloin tutkimuksissa havaittu.

Pahimmillaan tauti voisi onnistua leviämään kaikkiin Etelä-Norjan hirvieläinlajeihin ja kenties pitkän ajan kuluessa muuallekin Eurooppaan. Erityisen suuressa vaarassa ovat isoissa tiiviissä laumoissa ruokailevat eläimet, mikä tarkoittaa Suomessa poroja, metsäpeuroja ja valkohäntäkauriita.

 

Tautiin kuolleen peuran aivot. Kuva: Sylvie Lafond Benestad / Norwegian Veterinary Institute

 

Yllä: Tautiin kuolleen peuran aivot.

Hirvieläinten näivetystauti on hullun lehmän taudin kaltainen vaarallinen ja tappava prionitauti. Taudin eteneminen on hidasta mutta johtaa ensin rappeutumiseen, käytösmuutoksiin ja lopulta vääjäämättä kuolemaan. Prioniksi kutsuttu viallinen proteiini käytännössä tuhoaa aivot. Tauti tarttuu eläimestä eläimeen, joskaan kaikkia leviämismekanismeja ei vielä tunneta. Se leviää ilmeisesti ainakin tartunnan saaneen eläimen syljen mukana syötäviin kasveihin ja siitä uusiin uhreihin. Tauti tunnetaan kansainvälisesti nimellä Chronic wasting disease ja siitä käytetään usein lyhennettä CWD.

Hirvieläinten näivetystauti on uhka kaikille hirvieläimille. Tauti tunnistettiin ensi kerran vuonna 1967 mustahäntäkauriilta (ent. muulipeura). Tämän jälkeen sitä on kotiseuduillaan Pohjois-Amerikassa tavattu valkohäntäkauriilla, karibulla, vapitilla eli kanadanhirvellä sekä hirvellä.

Näivetystaudin esiintymisalue Pohjois-Amerikassa. Kuva: USGS, National Wildlife Health Center
 
 
Yllä: Näivetystaudin esiintymisalue Pohjois-Amerikassa.

 

Tunturipeura on yksi peuran alalaji, muita ovat esimerkiksi Suomessa esiintyvä uhanalainen metsäpeura sekä amerikkalainen metsäkaribu. Poro on juuri tunturipeuran kesy ja jalostettu muoto. Peuran lisäksi Suomessa esiintyviä hirvieläinlajeja ovat hirvi, valkohäntäkauris, täpläkauris (ent. kuusipeura) sekä metsäkauris. Etelämpänä Euroopassa elää lisäksi isokauriita (ent. saksanhirvi).

Taudin ei tiedetä olevan millään tavalla vaarallinen ihmisille. Taudin epidemia-alueilla kuitenkin suositellaan, ettei hirvieläimistä syödä sellaisia osia, joissa CWD-proteiineja tiedetään olevan. Näihin kuuluvat aivot, selkäydin, silmät, perna, nielurisat, sekä imusolmukkeet.

Vielä ei ole selvää, kuinka prioni on Eurooppaan tullut. Käytännössä mahdollisuuksia on kuitenkin kolme: se on tuotu tänne vahingossa jonkin Pohjois-Amerikasta tuodun eliön tai maaperän mukana, tai sitten se on kulkeutunut maanosaamme luonnollisesti esimerkiksi lintujen mukana. Kolmas vaihtoehto on, että Amerikassa sattunut proteiinikoodauksen virhe onkin täällä tapahtunut identtisenä uudelleen. Vaikka prioni ei ole eliö eikä sitä siksi voida laskea vieraslajiksi, sen tuomat ongelmat kulkevat käsi kädessä vieraslajiongelmien kanssa.

Prioniesti tehdään ruhon aivokudoksesta. Tällä kertaa testi toistettiin kolmesti, ja kaikki kolme tulosta olivat positiivisia. Koska taudin eteneminen on hidasta, on todennäköistä että se on ehtinyt edetä muihinkin eläimiin.

Norjan eläinlääketieteen instituutti seuraa taudin etenemistä sikäläisissä peurapopulaatiossa.