Moni onnettomuus olisi vältettävissä, jos hirvivaarasta varoittavat liikennemerkit otettaisiin tosissaan.

Hirviä sumuisella pellolla.

 

 

Hirvikolarit alkavat kesää kohden lisääntyä, kun hirvet siirtyvät talvehtimisalueiltaan kohti kesälaitumia. Erityisen riskin tieliikenteelle muodostavat emänsä pois hätyyttämät ylivuotiset vasat.

– Kaikista suurin riski keväisin on vasojen suhteen. Ne ovat vähän sellaisia hölmöjä, eivätkä oikein tiedä, mihin mennä ja millä tavalla, Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen kertoo.

Hirvet liikkuvat erityisesti auringonlaskun jälkeisessä hämärässä, mutta ratin takana on oltava tarkkana muulloinkin.

– Aina kannattaa tiellä liikkuessa katsella tarkkaavaisesti peltoaukeille ja metsien sekä pusikoiden reunaan. On yksilöitä, jotka liikkuvat päiväsaikaan ja yksilöitä, jotka liikkuvat aamuisin. Pelkästään kelloon tuijottaminen ei ole järkevää, Karvonen sanoo.

Hirvi tuntuu ilmestyvän tielle usein puskista. Tämä johtuu Karvosen mukaan yksinkertaisesti siitä, että saaliseläin pyrkii aina piiloutumaan.

– Toinen on sitten isot peltoaukeat. Kun ruokaa on molemmin puolin tietä, hirvet siirtyvät helposti tien yli.

Hirvivaaramerkkejä ei oteta riittävän vakavasti

Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen hirvikanta oli vuoden 2014 jahdin jälkeen 83 000 hirveä. Saman vuoden ajalta Suomen teiltä tilastoitiin 1 623 hirvionnettomuutta. Onnettomuuksien määrässä on tultu reilusti alaspäin 2000-luvun alun huippuvuosista. Samanaikaisesti hirvikantaa on pienennetty 40 prosentilla.

Hirvionnettomuuksia tapahtuu koko maassa, eniten vilkkailla kaksikaistaisilla pääteillä. Osa onnettomuuksista olisi vältettävissä, jos hirvivaaramerkkeihin suhtauduttaisiin riittävällä vakavuudella ja kaasujalkaa hieman kohotettaisiin merkin vaikutusalueella.

– Aika usein kuulee ihmisten sanovan, että no, niitä merkkejä on siellä tien reunoissa ja niitä on niin paljon. Mutta ne on kuitenkin sijoitettu niille kohdille, missä on kaikkein eniten sitä hirvien liikuntaa, Karvonen toteaa.

Hirvivaaramerkkien sijoituspaikkoja myös tarkastellaan aika ajoin. Merkkejä sijoitetaan yhtäältä paikoille, missä on sattunut onnettomuuksia tai läheltä piti -tilanteita, toisaalta sinne, missä hirvien tiedetään liikehtivän. Ikivanha liikennemerkki työmatkan varrella varoittaa siis todellisesta hirvivaarasta, vaikka tuntuisi siltä, että merkki on hylätty tiensivuun vuosikymmeniä sitten.

Turtuminen hirvivaaramerkkeihin johtuu Karvosen mukaan osin siitä, että moni vähemmän autoileva ei ole välttämättä koskaan nähnyt hirveä tiellä tai tienlaidassa

– Jos liikkuu autolla vain silloin tällöin, saattaa mennä useita vuosia, ettei näe yhtään hirveä. Silloin tulee sellainen tuntu, että hirvivaaramerkit ovat yhtä tyhjän kanssa.

Karvosen viimeisin oma kokemus siitä, että sarvipäitä todella maanteillä liikkuu, on viime syksyltä.

– Vaihdoin takaisin pitkille ajovaloille vähän ennen kuin kohtasin yhdistelmäajoneuvon, niin heti sieltä yhdistelmän takaa juoksi kaistan yli iso uroshirvi. Jarrutuksella selvittiin siitä. Hirvi jatkoi turvallisesti matkaa metsän siimekseen ja minä kotia kohti.

Toimintamallit on hyvä iskostaa alitajuntaan

Hirven ilmestyessä tielle toiminta-aikaa jää usein vain muutama sekunti. Harkintaan ei useinkaan ole aikaa, vaan toiminta perustuu reaktioihin. Oikeat toimintamallit olisikin syytä opetella, niin että ne ovat iskostuneet alitajuntaan.

– Tärkeintä on painaa jarrua, ottaa nopeudelta huippu pois. Sen jälkeen sitten katsotaan, onko väistäminen mahdollista tai järkevää, Karvonen sanoo.

Hirven tullessa tielle monen luontainen reaktio on väistää vastakkaiselle kaistalle, hirven menosuuntaan. Tämä on useimmiten virhe.

– Jos hirvi on mennäkseen tien yli, niin harvoin se siitä sitten pysähtyy ja palaa takaisin. Näitäkin tilanteita toki on.

Jarruttamiseen on syytä, vaikka hirvi ehtisi loikkia tien yli, ennen kuin itse ehtii kohdalle. Koska hirvi on laumaeläin, on todennäköistä, että ojanpenkalla on lisää hirviä odottamassa tienylitysvuoroa.

Toimintamallit on syytä opetella myös sen varalle, että hirvikolari tapahtuu.

– Ihan ensimmäinen toimenpide on muun liikenteen varoittaminen. Sitten soitto 112:een. Hätänumeron kautta paikalle tulee sitten niin poliisi, pelastuslaitos kuin tarvittaessa myös riistapiirin edustus.

Mikäli hirvieläin on jatkanut matkaansa onnettomuuden jälkeen, on syytä myös merkitä paikka, mistä se on kadonnut maastoon. Tämä helpottaa loukkaantuneen eläimen jäljestämistä. Helpoiten merkitseminen onnistuu, jos tulostaa Riistakeskuksen sivuilta valmiiksi riistaonnettomuusmerkin, ja varaa autoonsa narunpätkän merkin sitomista varten.